Kuitenkin, keskiviikkona 2.9 starttasin aamulla Salamalla (punainen Nissan...) kohti Juvaa ja Arto "Ukki" Kaikkosen kotia. Olin perillä noin klo 8.30 ja jatkoimme matkaa Ukin Volvolla. Matkalla oli aikaa vaihtaa kuulumiset ja tutustua myös silloin uuteen E75-puhelimeeni.
Auton jätimme Ukin veljen luokse Vantaalle josta hilpaisimme taksilla (no, Toyota se kylläkin oli...) Helsinki-Vantaalle. Pääsimme heti turkkilaiseen tunnelmaan kun Turkkia edustanut virkailija teki kaikille hivenen tarkemmat turvatarkastukset kuin Finnairin lennoilla...en erityisesti nauttinut hetkestä. Tuossa ollaan kentällä:
Lento Turkish Airlinesilla meni hyvin ja kesti noin 3,5 tuntia. Lentohenkilöstö nyt ei ollut ihan niin rauhallista kuin Finnairilla, mutta kuuluihan lentoon sentän lounas juomineen. Istanbuliin, Ataturkin kentalle, laskeuduimme noin klo 17.30.
Siitä sitten odottamaan matkatavaroita jotka onneksi saatiin haltuun ja bussin kyytiin ongelmitta. Kososen Rennen kanssa niitä odoteltiin ja muutama sananenkin lentopallosta vaihdettiin...en alkanut neuvomaan... :)
Hotelliin saavuimme noin klo 20 ja se nyt ei ollut ihan Hotelli Cosmoksen (Moskova) tasoinen ilmestys. Tuossa näkymä hotellin ikkunasta. Kaunista vai mitä... :)
Se sijaitsi Taksimin kaupunginosassa
ja eipä juuri ympäristöstä erottunut. Huoneet olivat vaatimattomat ja ilmastointikin toimi vain vaivoin. Luvattu WLAN-yhteys toimi vain hotellin aulasta...todellista palvelua...olisi voinut sitä yhteyttä käyttääkin sillä puhelut suomeen maksoivat 2,60€ / min ja tekstiviestit 0,20€ / kpl!
Illalla istuimme hetken ja kävimme lähiympäristössä kävelemässä. Sitten olikin aika painua yöpuulle ja valmistautua seuraavaan päivään ja Suomi-Hollanti peliin.
Torstaiaamuna oli klo 11.30 hotellilla infotilaisuus jossa odotimme saavamme otteluliput ja tietoa kuljetuksista peliin. Näiden piti kuulua matkapakettiin. Aika moni poltti proppunsa kun kävi ilmi ettei Tmi Sami Mattila ollutkaan hoitanut lippuja & kuljetuksia. Kuljetukset pelipaikalle maksoivat 10€ / päivä, menimme joka päivä taksilla ja tulimme joskus taksilla, joskus Dolmarilla...(dolmar on bussi joka ajelee ja pysähtelee siellä missä vain matkustajia sattuu olemaan...). Otteluliputkin ostimme joka päivä hallilta, maksoivat muuten 5 liiraa (2,5€) / kpl. Ja sillä lipulla sai katsoa aina päivän kaikki kolme peliä...ei paha! Mattilalle lähtee kylläkin vielä reklamaatio ja seuraavalle fanimatkalle (milloin lie...?) ei allekirjoittanutta vie kaima eli Mattila!
Illalla oli siis edessä Suomi-Hollanti ja otteluiden kommentoinnit jäävät tässä raportissa aika vähälle johtuen niiden lopputuloksista ja Suomen esityksestä. Tiedän ettei varmaan olisi vara arvostella mutta jokainen lentopallosta jotain ymmärtävä ja viime vuosina Suomen eistyksiä nähneenä tajusi ettei peli ollut sillä tasolla kuin joukkue ja fanit odottivat...
Suomi siis otti pataan Hollannilta 2-3. Viimeistä erää johdettiin jo muistaakseni 11-7, mutta silti kelkka kääntyi...tämä yhditettynä mm-karsinnoissa koettuun tappioon Saksalle murensi mielestäni joukkueen selkärangan kovia pelejä ajatellen, vaikka Viro sitten lauantaina voitettiinkin...Joukkueen harjoittelusta, sen laadusta ja määrästä, on ulkopuolisen paha mennä sanomaan mitään. Pidän siis suuni kiinni.
Ottelun jälkeen ajoimme hotellille ja edessä oli valmistautuminen huomiseen kiertoajeluun Istanbulissa. Lähtö oli klo 8.30 ja retken kesto tulisi olemaan noin 4,5 tuntia.
Kiertoajelu vei mukanaolijat ensin Hippodromelle (entisaikojen kilpa-ajonäyttämö) joka tosin oli lähes kokonaan purettu pois. Seuraavana olivat vuorossa minareetit ja moskeijaan mennessä piti ottaa kengät pois ja sujauttaa muovipussiin. Tästä matka jatkui Hagia Sofiaa, joka oli kiertoajelun kohteista ehkä vaikuttavin. Entisellä kirkolla, nykyisellä museolla oli parhaimmalla kohdalla korkeutta 56 metriä ja näkymät olivat vaikuttavat. Viimeisenä kohteena oli The Grand Bazaar, jossa oli yhteensä noin 4000 liikettä, tarjonta on siinä väkisinkin jo samaa...täältä onneksi löysin lähes kaikki tuliaiset. Ohessa muutama kuva kiertoajelulta ja kohteista:
''
Hagia Sofia ulkoa
ja sisältä...
Minareetit
Sisällä moskeijassa sukkasillaan...
'
Hippodrome (se mitä on jäljellä...)
The Grand Bazaar (ostosparatiisi...tai helvetti...:) )
Kiertoajelun jälkeen kiertelimme vielä hotellin lähialueella Taksimissa ja illalla menimme ravintolaan syömään. Ohjasivat ravintolassa yläterassille, jossa olikin hyvää livemusiikkia koko illan. Oikein mukava ilta. Suomella ei ollut perjantaina otteluita. Lauantaina oli aika haastaa veljeskansamme (Viro) ja Suomellehan ottelu oli pakkovoiton paikka. Olin edellisiltana lyönyt vetoa rakipullosta (1 litra) että Suomi voittaa Viron puhtaasti 3-0. Vastaavasti kaikki muut lopputulokset olisivat vieneet minulta 0,35l rakipullon...veto kannatti!!!
Tuossa pelissä fanit saivat vastinetta rahoilleen ja illalla sitten juhlittiin voittoa. Liian myöhään emme kuitenkaan valvoneet, koska seuraavaa päivää ei haluttu heittää hukkaan. Sunnuntaina oli vuorossa suuri ja mahtava Venäjä ja se peli oli TEURASTUS! No comments! Pelin jälkeen palasimme hotellille ja istuimme vielä hivenen iltaa hotellilla. Pakkasin jo tavarat valmiiksi seuraavan aamun lähtöä varten. Aamiainen (karsittu sellainen, kokki ei ollut ilmeisesti herännyt...) oli jo klo 6.00 ja melko pian aamiaisen jälkeen lähdimme kohti lentokenttää ja koti-Suomea. Ajatus tuntui enemmän kuin hyvälle! Oli jo kova ikävä vaimoa ja Juliaa, lähiympäristöä...Kyllä Suomi vaan on hyvä maa asua ja elää. Maailmalla näkee niin paljon köyhyyttä, kurjuutta ja raakuutta että oksat pois. Kokonaisuutena matkasta jäi kaksijakoinen kuva. Seura (fanit, Ukki, uudet tuutavuudet Kovanen, Siika-Ahot) oli loistavaa, mutta Istanbul ympäristönä ei välttämättä houkuttele. Kulttuuri on kuitenkin omanlaistaan, välillä kaukana rehellisyydestä. Toki turkkilaisiakin on moneen junaan...
Tuntuu lisäksi ettei joukkueella eikä sitä myöten faneillakaan ollut samanlaista henkeä ja hurmosta kuin kaksi vuotta sitten Moskovassa...se JOKIN puuttui. Alla vielä muutama kuva reissusta. Saas nähdä milloin seuraavan kerran Suomea kannustetaan, ainakin alkuvaiheessa kotimaan kamaralla...
Alla vielä lyhyt turkin oppimäärä jonka Ukin kanssa suoritimme, näillä pärjäät Turkissa:
Iki Bira = kaksi olutta
Merhaba = Terve mieheen!
Pahali = liian kallis
:) :) :)
