Pääsiäisen ja vapun välistä aikaa...

Jepulis jee!

Toissa viikonloppuna Jussi kunnioitti pitkästä aikaa meitä vierailullaan...aika meni todella nopeaan ja puolet jutuista jäi lauantaille...no, eihän niitä kaikkia sitten ehdittykään mennä läpi...kiitos kuitenkin vierailusta!

Lumet ovat sulaneet ja saunaankin on saatu uusi ovi paikoilleen! Siihen tarvittiin siis kaksi ovea sillä ensimmäinen halusi jostain syystä hyökätä päälleni... ;) Onneksi suuremmilta vahingoilta vältyttiin...(tuosta taisi olla kyllä maininta jo edellisessä merkinnässä...aika menee niin äkkiä)

Mummo oli meillä yhden yön seudun kylässä kun pappa oli sairaalassa kuumeen vuoksi, onneksi kuume ei jäänyt "päälle" pidemmäksi aikaa. Pääsiäisen aikaan oli vihdoin muutama päivä lomaa ja se teki hyvää vaikka tänään olikin vuorossa paluu arkeen ja kellonympärystyövuoroihin...

Timo ja Saara kävivät loppujen lopuksi vierailulla, joka oli enemmän kuin hieno asia! Kiitos myös tuliaisista ja hyvästä seurasta! Moottoripyöräkin on nyt Siilinjärvellä ja odotteleen kiillotusta autotallissa, ensimmäiset maistiaiset ajosta on kuitenkin jo otettu...

Nuutisen Markoa porukoineenkin nähtiin pitkästä aikaa ja aika uskomaton yhteensattuma (kohtalo) oli "törmäämminen" Raatikaisen Olliin, ei mökki-, vaan Osmontiellä...monia, monia muistoja ehdittiin puolessa tunnisa kerrata... :)

Julia sai olla yhden yön mummolassa ja toivottavasti se piristi myös mummoa ja pappaa. Paljon on edelleen asioita elämässä menossa yhtä aikaa, mutta kuten Junnu (ei Vainio, vai sanoikohan sekin..) aina sanoo, asioilla on tapana järjestyä...

Kanitarhaa ja terassipenkit pitäisi ehtiä tekemään...ja laattoja laittamaan maahan myös...niin, ja saihan Octavia tuollaiset uudet tassut alleen...pito on hyvä, mutta melutaso ja vaikutus kulutukseen ovat olleet pettymys. Jospa sitten "toinen kerros" on parempi... :) Olisi luullut että Goodrideista ei olisi ollut vaikea parantaa... ;)

Pääsiäisen ja vapun välistä aikaa...

Jepulis jee!

Toissa viikonloppuna Jussi kunnioitti pitkästä aikaa meitä vierailullaan...aika meni todella nopeaan ja puolet jutuista jäi lauantaille...no, eihän niitä kaikkia sitten ehdittykään mennä läpi...kiitos kuitenkin vierailusta!

Lumet ovat sulaneet ja saunaankin on saatu uusi ovi paikoilleen! Siihen tarvittiin siis kaksi ovea sillä ensimmäinen halusi jostain syystä hyökätä päälleni... ;) Onneksi suuremmilta vahingoilta vältyttiin...(tuosta taisi olla kyllä maininta jo edellisessä merkinnässä...aika menee niin äkkiä)

Mummo oli meillä yhden yön seudun kylässä kun pappa oli sairaalassa kuumeen vuoksi, onneksi kuume ei jäänyt "päälle" pidemmäksi aikaa. Pääsiäisen aikaan oli vihdoin muutama päivä lomaa ja se teki hyvää vaikka tänään olikin vuorossa paluu arkeen ja kellonympärystyövuoroihin...

Timo ja Saara kävivät loppujen lopuksi vierailulla, joka oli enemmän kuin hieno asia! Kiitos myös tuliaista ja hyvästä seurasta! Moottoripyöräkin on nyt Siilinjärvellä ja odotteleen kiillotusta autotallissa, ensimmäiset maistiaiset ajosta on kuitenkin jo otettu...

Nuutisen Markoa porukoineenkin nähtiin pitkästä aikaa ja aika uskomaton yhteensattuma (kohtalo) oli "törmäämminen" Raatikaisen Olliin, ei mökki-, vaan Osmontiellä...monia, monia muistoja ehdittiin puolessa tunnisa kerrata... :)

Julia sai olla yhden yön mummolassa ja toivottavasti se piristi myös mummoa ja pappaa. Paljon on edelleen asioita elämässä menossa yhtä aikaa, mutta kuten Junnu (ei Vainio, vai sanoikohan sekin..) aina sanoo, asioilla on tapana järjestyä...

Kanitarhaa ja terassipenkit pitäisi ehtiä tekemään...ja laattoja laittamaan maahan myös...niin, ja saihan Octavia tuollaiset uudet tassut alleen...pito on hyvä, mutta melutaso ja vaikutus kulutukseen ovat olleet pettymys. Jospa sitten "toinen kerros" on parempi... :) Olisi luullut että Goodrideista ei olisi ollut vaikea parantaa... ;)

Sirpaleet tuovat onnea

Pari viikkoa "peruskauraa" takana taas...pääsiäisen seutuun oli tavoitteena 1-2 päivää lomaa pidennetyn viikolopun jommalle kummalle puolen, ei onnistunut, Outlook-kalenteri näyttää molemmille puolille "ei oota"...töitä on siis tullut paiskittua ja sen verran olen saanut itseäni niskasta kiinni että säännöllisen lenkkeilen olen saanut aloitettua...hyvä niin!
Octaviakin sai kevätlahjan kun käytin sen 60000km huollossa...(oli kyllä jo 5000km yli...). Oli muuten aika lailla hinnan eroa merkkihuollolla ja "merkkihuollolla", noin 150e... :)
Viime viikonloppuna kävin Julian kanssa Keiteleellä, tuli tehtyä uusi aluevaltaus ja toimittua Lionsien maalivahtina sähly...eikun salibandyturbauksessa. Ihan hyvinhän tuo meni, mutta polvet otti vähän "attackia"...(ovat vieläkin auki ja kääreessä)
Kävimme samalla mummoa ja pappaa tervehtimässä ja se varmasti tuntui hyvälle molelmmista osapuolista, kiitos siitä! Loppuillasta ajelimme kotiin Siilinjärvelle, joten jälkipelit jäivät tällä kertaa pelaamatta...;)
Huomenna laitetaan saunaan uusi ovi, pitää KodinTerrasta hakea huomenna kun alkuperäinen uusi ovi päätti eilen hajota käsiin (ja jaloille...), onneksi tuli vain naarmuja, ei nimittäin ollut allekirjoittaneella kenkiä jalassa tai pitkähihaista päällä kun ovi päsäshti tuhannen lasin päreiksi...ymmärrättekö nyt blogin tämän kertaisen otsikon...
Perjantaina saamme toivottavasti Jussin pitkästä aikaa kylään ja odotusarvot ovat korkealla...toivotaan että ne pitävät! Tervetuloa ystäväiseni!
Ja papalle voimia KYSin keikalle...
Ai niin, ja kiitoksia mummolle ja papalle Julian uudesta polkupyörästä, hyvin kulkee ja tyttö on onnellinen! Hyvä.

Silmälaput

Hei!
Tällä hetkellä voin kuvitella paremmin kuin koskaan miltä otsikon mukaan varustellulta hevoselta tuntuu...
töitä on asiakkaan mukaankin 2-3 miehelle, mutta yksin olen "tulikastettani" hoitanut...
mutta, pikkuprojektejahan nuo molemmat ovatkin, Alue-Pegasos ja Kysteri tietojärjestelmät / -hallinto siinä vasemmalla kädellä...
No, asiaan, työthän aina hoituvat...
Viime viikonloppuna käytiin lauantaina kannustamassa KalPa (hävetkää kuopiolaiset yleisömäärää!) voittoon Lukosta puolivälieräkamppailussa, mutta valitettavasti se ei loppujen lopuksi riittänyt välieräpaikkaan asti...ilta jatkui Peten ja Satun tapaamisella Kuopion yössä, oli mukavaa ja aika "veli" Pete olet...kyllä teki hyvää edes muutama tunti jakaa asioita...Kiitos molemmille! Aika meni kuin siivillä ja hyvä kun ehdittiin "yölinjalle"... :)
Kun tätä kirjoittelen, 10-15 vuotta vanha suosikki, Garbo, soi taustalla. Kyllä Spotify on ihmeellinen...
Huomenna mennään Lionsien ulkoiluiltapäivään Keiteleelle ja molemmissa mummoloissa käydään myös...mukava nähdä pitkästä aikaa! Pappakin on pärjäillyt olosuhteisiin nähden varsin hyvin. Itse kyllä koen useinkin huonoa omaatuntoa siitä ettei useammin ehdi tapaamaan, se olisi tärkeää, ei vain papalle ja mummolle vaan myös muille "asianosaisille"...elämä kuitenkin itsessään on tärkein ja elämisen arvoinen...
Kyllähän tuo elämänmuutos on ollut iso...tippaakaan en silti kadu. Työ on sujunut hyvin kiireistä huolimatta ja kiitosta on tullut niin sovellustoimittajan kuin sairaanhoitopiirin suunnaltakin..kiitos siitä, hyvältähän se tuntuu. Kuitenkin, tässä tulee esille juuri se perusongelma eli kuinka työ- / talousorientointunut nyky-yhteiskunta onkaan...työ, kehittymismahdollisuudet ja siitä saatu palkkio ovat sinällään sopusoinnussa, mutta sen ei pitäisi olla kaiken arvostelun perusta, tai sitten minä vain itse olen luonut nämä vääristyneet arvot...epäilen kuitenkin.

Kuten olen sanonut, aikansa kutakin, mutta ne hyvät ja tärkeät asiat, joita taakseni (vain 72 km) olen jättänyt, ne eivät saa painua liian kauas ja unholaan...kyllä, on minulla ikävä tiettyjä säännöllisiä asioita elämässäni (ja ei vain asioita, henkilöitä myös) ja tiedän että samoja asioita (mm. lentopallo) voin löytää täältäkin...mutta ne persoonat ja henkilöt yhteisellä historialla, niitä en voi löytää enkä korvata, enkä haluakaan...en vain halua että kaikki hiipuu hiljaa pois, 70km takia (nyt jo lyhentynyt 2 km...)...enkä usko että niin käykään. Muutos on ollut iso ja haluan löytää parhaat asiat uudesta elämästä, mutta myös pitää ne kaikkein tärkeimmät mukana entisestä. Ja kyllä ne tärkeimmät ovat varmasti ne ystävät, tutut ja rennot jutut, ja vanhemmat...eiköhän se balanssi tästä löydy...on vaan tullut niin paljon muutoksia kerralla, että suoraan sanottuna olen välillä vähän hukassa...sama jannu kuitenkin nyt ja aina...Pelottaa aina välillä kuinka kauan itse kullakin on elonpäiviä jäljellä ja haluaisi kaikille olla niin paljon kuin voi...vaikeaa priorisoida, projektitermein...

Ollaanhan kaikki ystävät ja tutut yhteyksissä ja tervetuloa kahville jos Siilinjärven suunnalla liikutte!!! Tervetuloa!