Paluu...

...blogiin. Mitäs kaikkea onkaan päässyt käymään...ainakin parit pikkujoulut on takana, menestys - näkökulmat ja tavoitteet huomioiden = vaihteleva...
Markoa ja Kirsiäkin (ja Pihlaa...tuijotus) ehdittiin nähdä ja pihasaunahan on komia...löylytkin pehmeät ja muukin kulttuuri entisellään... :) Kiitos.
Käytiinhän myös "talvi avaamassa" Vuokatissa. Oli mukavaa. Muru ei nähbyt PMMP:tä ja ymmärrän pettymyksen...hyvin kuitenkin Juha Tapio ja Popeda (Patelle pisteet!) paikkasivat! Kotimatka piti taittua mukavasti ranskalaisen takapenkillä, mutta ilmeisesti murun kanssa nautimme liian kauan huoneiston mukavuukista (uni) ja kyyti meni ohi (no hard feelings...minut jättäneille)...no, hätä keinot keksii ja syntymäpäiväni kunniaksi matkustin bussilla mukavasti aina Sillinjärvelle asti...palkitsin itseni kolmiovoileivällä, pitlävetokupongilla ja yhdellä Olvin 6.12 oluella...hyvää syntymäpäivää itselleni toivotellen!!! Tie ikämiesarjaan on auki!! :) Ja kiitos Ipille kotikyydistä.
Viime viikonloppuna minulla olikin huima neljän päivän loma ja kyllä teki hyvää! Edes pari keskimmäistä päivää ilman ajatuksia ja suunnittelua tulevasta...mahtavaa!!
Istuin myös lauantaina 2 tuntia kiikkustuolissa ajattelematta mitään...terveeellistä, kannattaa kokeilla vaikka hullulle kuulostaakin...ai niin, tuolloin perjantaina oli työpaikan pikkujoulut...menivät oikein hyvin ja kotiväkikin oli käsittääkseni tyytyväinen "maalintulooni"...
Itsenäisyspäivän aaton vietimme Pyylammen porukoiden (Iso-Pahkalat) kanssa ja oikein mukavasti meni sekin...
Tämän jälkeen selvisin työkuormasta joka minua keskviikkona työpaikalla odotti...enää ensi ti Alue-Pegasos ohjausryhmän kokous ja taas vähän helpottaa...tai toisaalta ahdistaa kun vuodenvaihde ja käyttöönotot lähenevät...no, ei kai kukaan kuitenkaan lynkkaa...
Muuten elämässä kaipaan yhä enemmän isää ja jossain vaiheessa on kaikki suru päästävä puhumaan / itkemään pois vaikkei kaipuu koskaan hellitäkään...ikävä on. Juuri laitoin kuvat albumiin...
Ja sitten on äiti / mummo joka on tasan yhtä tärkeä kuin isä / pappakin oli...pidämme niin hyvän huolen kuin osaamme, mutta pari Samia lisää nyt tarvittaisiin (työ. koti, Keitele)...mutta eihän se mahdollista ole...voitte vain kuvitella miltä tuntuu kun joka paikkaan haluaisin olla täydet 100%...kukaan ei sitä ole vaatinut, mutta itse sen tunnen ja haluan olla...melkoinen vuosi...tuskin toista samanlaista tulee, enkä haluakaan...mutta pienistä asioista en vain enää jaksa valitttaa / niille korvaani letkauttaa....mutta tätä ei pidä käsittää väärin. Mummo on tärkeä, vaimo / Julia / Perhe on tärkeä, ysttävät ovat ja ovat aina olleet tärkeitä...näin kai tästä selvitään. Mummosta on suurin huoli...koko ajan. Ja työtkin (ne helpot...) pitää / yritän hoitaa...
No, tässäpä tilannetta. Ei tarvitse ihmetellä miksi en ole kirjoittellut, on ollut VÄHÄN muutakin ja se kaikkein tärkein lukija (isä) näkee toivon mukaan kaiken muunkin paljon paremmin...
T: Sami, 35-v, elämä puolivälissä (noin...)