Gaalasta toipuessa...

...ja muustakin. Miten menee? Kiitos kysymästä, ihan hyvin. Elämää on taas nähty vähän enemmän ja toivoisi että kaikki olisi hvvin. Onkin niin että töissä helpottaa, Julia rakastaa enemmän kuin mitään muuta (tunne molemminpuolinen) ja mitäs muuta...en tiedä. Mitä pitäisi olla (itse) tai vaatia...en tiedä.
Kaikkea hyvää olen aina lähimmilleni halunnut...en voi ymmärtää jos kaikki aina parhaimmissa olosuhteissakin toiseksi vääntyy...en tiedä. Minulla on elämää noin 40 vuotta (jos ei tule yllätyksiä) jäljellä, pitääkö etsiä ymmärrystä / vastauksia sellaiseen johon ei voi vaikuttaa...kysyn ja jos en vastausta saa niin en tiedä. Sen tiedän etten niin paha / huono ole kuin minusta on yritetty tehdä. Kaukana kuitenkin täydellisestä...älkää luulko että ylpistyn. Kuitenkin parempi kuin 5 vuotta sitten. Mitä pitäisi tehdä? En koskaan luullut että mitään radikaalia...tästä jatkukoon jonkun muun kirjoittamana / varsinkin ymmärtämänä...
No, tulipahan ainakin kirjoitettua ja tämä on luettavissa missä ikinä oletkin! Nykyään... :) EDIT: Juuri nyt mietin pitäisikö kaikki pyyhkiä pois...miksi?! Ehkä ei... Sami
Näitähän voi kommentoida...vaikka anonyymisti...

Uuden vuoden puolella

Moikka taas! Ja jälleen venähti kirjoittelu...sorry!
Joulukuu meni toisaalta vuodenvauhdetta odotellen, toisaalta sitä peläten. Kyseessä on tietenkin tuntemukset työelämän puolelta (KYSTERI-käyttöönotto), mutta loppujen lopuksi kaikki meni hyvin...
Ennen vuodenvaihdetta vietettiin joulu. Oli edes muutama päivä aikaa hiljentyä, tavata tuttuja, olla seurana mummolle ja muistaa pappaa...Erilainen joulu oli tämä joulu. Yksi oli joukosta poissa...ikävä.
Aattona ajoimme Keiteleelle ja kävimme joulukirkossa. Leskisiä ei tänä vuonna perinteistä määrää näkynyt mikä sekin oli lievä pettymys...ei ollut penkkirivi entisensä. Onneksi kuitenkin Olli oli joukkoineen paikalla ja mukava oli ystävää päästä halaamaan ja seuraavana päivänä toviksi kuulumisiakin vaihtamaan! Kirkon ulkopuolella tapasimme myös Timon ja Saaran jotka kävivät myös joulupäivänä kyläilemässä! Illaksi ajoimme Siilinjärvelle mummo kyydissä ja vietimme vaatmiattoman ja rauhallisen jouluaattoillan hartaissa tunnelmissa...joulupäivänä lähdin viemään mummon Keiteleelle ja kävimme vielä papan haudalla. Kaunista ja rauhallista oli koivun juurella. Välipäivät menivät töissä ja uusi vuosikin siis vaihtui KYSTERIä elämään saatellen...ja pääsihän se KYSTERI elämään kiinni :)
Tämän vuoden puolella olemme jo saaneet vieraita Juankoskelta ja käyneet Mervin ja Petrin luona Hietakaarteen "yökerhossa"... :) Mukavaa oli, kiitoksia isäntä-/emäntäväelle!
Viime viikonloppuna olin aika pitkälti Keiteleellä ja kävin Leijonien kokouksessa sekä vietin aikaa mummon tukena. Hyvää teki rauhoittua ja kävimme mm. mökillä jossa oli enemmän kuin kaunista. Siellä PITÄÄ viettää aikaa enemmän...
Nyt jo taas tällä viikolla takana kolme pitkää päivää töissä, mutta valoa on näkyvissä (työpäivien pituuden suhteen) tunnelin päässä...hyvä! Opinnoissakin on tullut edistystä ja syksyn tavoitteet ovat täyttyneet! Muutaman kerran olen lenkilläkin käynyt ja kovasti uskon että työkiireiden väistyessä pääsee vielä sellaisen kuntoon että tekee mieli palloakin pelaamaan...johan tuota on vuosi taukoa! En olisi uskonut!
Viikonloppuna edessä LFS-gaala. Näkee paljon tuttuja ja hyviä ystäviä! Mummolle tsemppiä, kyllä elämä voittaa. Kaipuu ja ikävä on / saa olla, mutta liian syviin vesiin ei pappakaan meidän haluaisi uivan...ei varmasti.