Jälleen perjantai..
...ja vahingossa (viime viikon kirjoitusvirheitä korjatessani... :) ) tulin katsoneeksi sivun kävijämäärästatistiikkaa, 5 kpl oli käynyt skona.netia vilkaisemassa, mahtavaa!! Tuo jos mikä rohkaisi ja kannusti minua jälleen tarttumaan kynään (näppäimistöön...).
No, se etelänmatka on nyt sitten tammikuulle varattu. Hyvä niin. Jotenkin ainakin omissa ajatuksissa on pettynyt itseensä kun on "polttanut" elämästään 10 vuotta ilman tutustumista muuhun maailmaan kuin Suomeen (ja Tallinnaan) perheen kanssa. Toki Moskova, Istanbul ja Innsbruck on tullut nähtyä mutta enemmänkin fanien ja lentopallon nakökulmasta, tyytyväinen ja onnellinen toki niistäkin hienoista hetkistä. Niin hieno maa kuin Suomi onkin, tekee hyvää käydä "aukaisemassa silmiä" muuallakin...tässä yhteydessä kiitos Pirjolle ja Vexille kun aikanaan minut veivät Kreikkaan, Kyprokselle, Espanjaan ja Israeliin. Muistot ovat olemassa. No, tammikussa siis Inglesiin, hyvä!
Viime lauantaina olin Julian ja Pirjon kanssa käymässä henkisessä kodissa (Keitele, tämä ei muutu koskaan!) ja kävimme mökillä puutalkoissa ja saunomassa, oli mukavaa! On se vaan hieno ja tärkeä paikka, ainakin minulle (ja Julialle, sanoi monta kertaa...)! Ensi kesänä laitellaan kyllä Osmon kanssa yhtenä viikonloppuna terassin perustus ja laajennus kuntoon! Tämä on lupaus ja joku viidestä lukijasta voi palautella bloggailijaa maan pinnalle jos tämä ei toteudu.... ;) Kiitos myös Osmolle jo etukäteen...palkinto odottaa! :)
Mökkeilyn jälkeen tultiin "kylälle" ja suuntasin veikkauksien (Junnun kanssa) kautta pelaamaan lentopalloa. Voi sitä onnea ja huulenheiittoa mitä kaksituntinen voikaan ihmisen elämään tuoda, enkä sitä häpeile kertoa...ainakin kuudelle pelikaverille lähti kiitokset loistavasta sosiaalisesta hetkestä ja liikunnallisesta yhteishetkestä jälkipeleineen...on kyllä meikäläisen asteikolla kovin korkealla...ja kaikki vastasivat... :) sekin kertoo jo paljon...
Eli, nautin pelaamisesta, pelikavereista ja -ystävistä sekä jälkipeleistä. Eikä maksanut kuin viisi euroa (Eversti) :)
Jäimme vielä la-iltana mummon iloksi yhdeksi yöksi Keiteleelle. Su kävimme Papan haudalla ja hyvästelimme mummon. Hyvässä kunnossa on (ja pysyy...) ;) Viikon päästä tästä tekstistä tulee vuosi kuluneeksi kun Isää ei enää ole ollut. Hyvinhän sitä (kai) on pärjännyt...monena yönä ajatukset kuitenkin jossain korkeammalla kuin maan pinnalla...toive siitä, että Vexin olisi hyvä olla...vastausta en ole saanut...muistissa myös edelleen ja aina sanat hänelle ennen siirtymistä ajasta iäisyyteen, "perässä tullaan" sanoin...isä vastasi..."rakas poikani"...Mikä täällä on oikeasti tärkeää...?
Edellisen jälkeen työviikko meni nopeasti ja normaalisti. Ja nyt näppäilenkin jo tätä kirjoitusta...Huomenna kahvakuulatreenit 3 tunnin verran...hyvä!
Pakko vielä editoida tuolta sivujen katsomisstatistiikasta, mitäs sanotte?
No, se etelänmatka on nyt sitten tammikuulle varattu. Hyvä niin. Jotenkin ainakin omissa ajatuksissa on pettynyt itseensä kun on "polttanut" elämästään 10 vuotta ilman tutustumista muuhun maailmaan kuin Suomeen (ja Tallinnaan) perheen kanssa. Toki Moskova, Istanbul ja Innsbruck on tullut nähtyä mutta enemmänkin fanien ja lentopallon nakökulmasta, tyytyväinen ja onnellinen toki niistäkin hienoista hetkistä. Niin hieno maa kuin Suomi onkin, tekee hyvää käydä "aukaisemassa silmiä" muuallakin...tässä yhteydessä kiitos Pirjolle ja Vexille kun aikanaan minut veivät Kreikkaan, Kyprokselle, Espanjaan ja Israeliin. Muistot ovat olemassa. No, tammikussa siis Inglesiin, hyvä!
Viime lauantaina olin Julian ja Pirjon kanssa käymässä henkisessä kodissa (Keitele, tämä ei muutu koskaan!) ja kävimme mökillä puutalkoissa ja saunomassa, oli mukavaa! On se vaan hieno ja tärkeä paikka, ainakin minulle (ja Julialle, sanoi monta kertaa...)! Ensi kesänä laitellaan kyllä Osmon kanssa yhtenä viikonloppuna terassin perustus ja laajennus kuntoon! Tämä on lupaus ja joku viidestä lukijasta voi palautella bloggailijaa maan pinnalle jos tämä ei toteudu.... ;) Kiitos myös Osmolle jo etukäteen...palkinto odottaa! :)
Mökkeilyn jälkeen tultiin "kylälle" ja suuntasin veikkauksien (Junnun kanssa) kautta pelaamaan lentopalloa. Voi sitä onnea ja huulenheiittoa mitä kaksituntinen voikaan ihmisen elämään tuoda, enkä sitä häpeile kertoa...ainakin kuudelle pelikaverille lähti kiitokset loistavasta sosiaalisesta hetkestä ja liikunnallisesta yhteishetkestä jälkipeleineen...on kyllä meikäläisen asteikolla kovin korkealla...ja kaikki vastasivat... :) sekin kertoo jo paljon...
Eli, nautin pelaamisesta, pelikavereista ja -ystävistä sekä jälkipeleistä. Eikä maksanut kuin viisi euroa (Eversti) :)
Jäimme vielä la-iltana mummon iloksi yhdeksi yöksi Keiteleelle. Su kävimme Papan haudalla ja hyvästelimme mummon. Hyvässä kunnossa on (ja pysyy...) ;) Viikon päästä tästä tekstistä tulee vuosi kuluneeksi kun Isää ei enää ole ollut. Hyvinhän sitä (kai) on pärjännyt...monena yönä ajatukset kuitenkin jossain korkeammalla kuin maan pinnalla...toive siitä, että Vexin olisi hyvä olla...vastausta en ole saanut...muistissa myös edelleen ja aina sanat hänelle ennen siirtymistä ajasta iäisyyteen, "perässä tullaan" sanoin...isä vastasi..."rakas poikani"...Mikä täällä on oikeasti tärkeää...?
Edellisen jälkeen työviikko meni nopeasti ja normaalisti. Ja nyt näppäilenkin jo tätä kirjoitusta...Huomenna kahvakuulatreenit 3 tunnin verran...hyvä!
Pakko vielä editoida tuolta sivujen katsomisstatistiikasta, mitäs sanotte?
|