Elämän koulu

Meikäläisen koulutus kaikkivaltiaan nuhteessa jatkuu...
Mistähän aloittaisi?
Itsenäisyyspäivä oli ja meni...
Viime lauantaina pelasimme lentopalloturnauksen Keiteleellä ja voitimme molemmat pelit puhtaasti 3-0, hyvä suoritus koko joukkueelta ja sen jälkeen olikin mukava lähteä vaimon kanssa kohti Nivalaa ja Lauri Tähkän tähdittämää hotellireissua! Olisimme toki löytäneet perillle omin avuinkin mutta annoimme uutuuttaan hohtavan navigaattorin johtaa meidät määränpäähämme, hyvin tuntuu toimivan... :)
Nivalahan saattaa kuulostaa kaukaiselle mutta on itse asiassa vain 20km päässä Haapajärvestä. Meiltä matkaa perille tuli siis noin 130km. (Mukava) Matka oli ohi puolessatoista tunnissa ja pääsimme majoittumaan Puustelliin. Henkilökunta oli suoraan pystymetsästä mutta väänsimme säädöt asentoon: "Matkailu avartaa"...
Hotellihuone oli perustasoa, teksti-tv tosin puuttui...muuten valittamista ei ollut huoneessa eikä seurassa. Purimme kamppeet huoneeseen ja lähdimme syömään illallista hotellin Ravintolaan. Taas meinasi alkaa hämästyttämään kun respan pitäjä ilmoitti ettei kokki voi luvata ruokaa ennen klo 21 koska pikkujouluruokien laittaminen on niin työlästä...no, tyynesti ilmoitimme listalta valisemamme ruoat ja ilmoitimme tulevamme syömään klo 21.
Loppujen lopuksi ruoka oli todella hyvää ja oli (kuten koko matka) rentouttavaa jutella asioista kahden kesken ja nauttia oikealla tavalla hyvästä ruoasta, juomasta ja seurasta. Kiitos siitä vielä kerran! Liikaa ei liene voi kiitellä... Tuossa biisilista ja pari kuvaa...ne kertovat paljon! :)

Puolen yön maissa lavalle astui suuresti odottamamme esiityjä, Lauri Tähkä & Elonkerjuu! Keikka täytti kaikki ennakkoodotukset ja varmasti menemme mahdollisimman pian katsomaan bändiä uudelleen! Loistavaa! Sitten vielä hetki diskoilua ja mukava ilta / yö oli ohi.

Aamulla aamupalalle ja kyllähän tuo hivenen meinasi sunnuntaipäivänä väsyttää. Kävimme minun mummolassani mykykeitolla / jouluvierailulla ja kävimme myös katsomassa tulevaa koiranpentuamme, Randoa.
Maanantaina oli arki edessä ja nyt ollaan siis torstaissa. Eilen illalla piti palokuntaakin käyttää Viinikkalantiellä kun tunteet...eikun kynttilä ja kiuas kävivät niin kuumina. Liekkejä ei kuitenkaan saatu syttymään ja savukin hälveni. Kävi onni onnettomuudessa ja opikseni / opiksemme otamme...lehteenkään ei (onneksi) päästy. Elämän koulun oppitunti numero 44 oli varmaan tämä...
Jotenkin tuntuu että elämä opettaa nyt lyhyessä ajassa kaiken sen (ja varmaan enemmänkin...) mitä jo aikaisemmin olisi ainakin paremmalla pitänyt oppia...no, kaikkihan se on kohdattava mitä vastaan tulee... :)
Ei kuitenkaan aihetta synkkyyteen, ei suinkaan.
Ja tästä taas jatketaan kohti joulua...muutamalla kynttilällä vähemmän... :)