Keskellä talvea

Kunnon pakkaset ovat vihdoinkin saapuneet tännekin päin, ei sillä että minä liian kovasta pakkasesta liikaa pitäisin, mutta kyllähän se ainakin osa talvea on...
Viime viikot ovat olleet ihan normaalia elämää normaalien arkisten asioiden keskellä. Pääasiana mielessä olen yrittänyt pitää kuitenkin sen arjen merkityksen omassa elämässä. Kun saa tehdä yhdessä asioita joista pitää ja olla läheinen niin henkisesti kuin fyysisestikin, se on tarpeeksi. Edelleen itseäni joka päivä herätessäni muistutan olemaan mahdollisimman hyvä aviomies ja isä, jotta jonain päivänä siitä ei tarvitsisisi itseään enää muistuttaa...vaan se olisi hyvä "ominaisuus"...
Ollaan käyty paljon lenkillä ja muutenkin ulkona. Tanssikurssillakin on jo pari kertaa käyty ja kyllä vaan molemmilla on askeleet alkaneet kohdalleen mennä...pitää vaan jossain sitten soveltaa niitä käytännössäkin niin ei pääse unohtumaan... :)
Rando-koirastakin on tullut yhä enemmän ja enemmän perheenjäsen ja ainakin minun mielestäni kovin kiltti ja tottelevainenhan se on...hyvä niin! En oikein ollut alussa varma kuinka tulisimme toimeen, mutta pelot ovat osoittautuneet turhiksi! :)
Randon veli oli välillä kateissa kun emä oli johdattanut sen pois pihapiiristä (miksi, entiedä!?), mutta onneksi se löytyi ennenkuin liika kylmyys ja nälkä olisivat olleet liikaa.
Perjantaina mennään varmaankin taas uimaan Viitasaarelle ja viikonloppuna olisi varmaankin sunnuntaina tarkoitus mennä narraamaan kaloja / paistelemaan makkaraa mökille...tiedoksi vaan mummolle ja papallekin jos haluatte liittyä seuraan.
Kokonaisuutena on koko ajan sydämellä ja mielessä sellainen olo että entisenmalliseen elämään kaikkine karikkoineen en ikinä ja millään tavalla halua palata ja "töitä" sen eteen joka ikinen päivä yritän parhaani mukaan tehdä, hyvältä asiat näyttävätkin, mutta jaksan ja haluan yrittää vieläkin enemmän, yliyrittämiseksi menemättä. Kaiken aikaa minulla (onneksi) on rinnallani maailman ihanin pieni tyttö ja vaimo, jota en koskaan enää halua itsestäni tippaakaan kauemmaksi millään tavalla ajaa.
Tästä mennään eteenpäin ja jospa taas hivenen useammin saisin tännekin blogiin kirjoiteltua. :)

Keskellä talvea...

...talvea odotellessa. Kovin on vähälumista ollut mutta eilen satoi muutaman sentin lunta maahan ja vielä aamullakin sitä oli jäljellä! Ei kovin tavallista tänä talvena...
Viime viikot ovat menneet ihan kivasti elellen, ei olla hyvin pitkiä reissuja mihinkään tehty, vaan elelty ja pidetty huolta yhteisistä asioista. Se on elämää jota ennen ei samalla tavalla nähnyt. Moni asia on kyllä saanut uuden valon ja merkityksen minun silmissäni. Toissa päivänä kävin luistelemassa järven jäällä, mutta eihän siitä tahtonut tulla mitään kun luistimet olivat todella tylsät...täytyy kuitenkin toivoa ettei tulisi niin paljoa lunta ettei pääsisi uudelleen kokeilemaan kunhan saan luistimet parempaan terään.. :)
Lauantaina kävimme Kuopiossa ja kävin katsomassa entisen seurani lentopallo-ottelun, hyvinhän nuo pojat pelasivat (voitto 3-0), oli mukava nähdä vanhoja pelikavereita ja Panullakin riitti juttua ihan entiseen malliin... :) Kaupungillekin vielä ehdittiin mutta se ei hirveästi elämyksiä tarjonnut, melkeinpä oli parhaat hetket pelin jälkeen ja saunassa...
Eilen vietettiin kotona Kristan synttäreitä (onnea vaan vielä kerran!) ja vieraita kävi pitkin (ilta)päivää. Tarjoilut olivat hyviä ja mukava oli rupatella itse kunkin kanssa! :)
Illalla tarkastettiin vielä Idols-kisan taso...ihan hauskoja tyyppejä osa ja se mikäs se nyt olikaan...Ruslan...ei se oikeasti mikään teeskentelijä/limanuljaska ole... :)
Huomenna teen uuden aluevaltauksen ja menen (tällä kertaa opiskelijaksi...) kansalaisopistoon itävaltalaisen ruoan kurssille...kaipa se kapusta kädessä pysyy... :)
Ja ensi sunnuntaina menemme vaimon kanssa samaisen opiston tanssikurssille laittamaan jalalla koreasti...

Uusi Vuosi 2007

Lehti on kääntynyt eli elämme vuotta 2007. Alkaa 7. yhteinen vuotemme Satumaassa. Aika on mennyt äkkiä ja elämä on opettanut paljon...
Eipä sitä kaksikymppisenä tiennyt mitä kaikkea 10-vuodessa voi tapahtuakaan...
Julia kasvaa kovaa vauhtia ja on päivä päivältä ihanampi, on yhä vaikeampi lähteä aamuisin töihin pois kotoa. 1,5 viikon loma oli todellakin ihanaa aikaa ja varmasti kaikille askel eteenpäin. Tiedän että vaikka paljon on tapahtunut, en vielä ole todistanut kaikkea mitä pitää. Hyvälle kuitenkin tuntuu olla perheen pää, aviomies ja isä. Toívon että tällaisena kaikille rakastamilleni ihmisille riitän...enempää kuin olen en voi olla ja tehdä.
Uusi vuosi vaihtui mukavissa merkeissä läheisellä laavulla vaimon, Markon, Kirsin, Keiteleen JR:n jne. seurassa... :) Alkuillasta Marko ja Kirsi tulivat käymään meillä, saunoimme kohtuullisen pikaisesti ja siirryimme heidän lähes valmiille talolleen kirkonkylän lähistölle. Veimme Markon kanssa (vauhdikkaasti!) mönkijällä laavulle tarvikkeet ja soihdut/kynttilät...soihtujen sijoitus ei mennyt naisväen mielestä nappiin mutta asiasta päästiin yhteisymmärrykseen... :)
Siirryttyämme laavulle ruokailimme herkullisen aterian, ammuimme raketteja ja rupattelimme mukavia toisiemme ja laavulle saapuneitten vieraiden kanssa...tai siis laavun omistajakin saapui joten eivät he kovin vieraita olleet... :)
Yöllä siirryimme takaisin rakennukselle (patjoilla on kuitenkin hieman mukavampi nukkua...) ja nukuimme aina puoleenpäivään asti! Mukavaa oli! Kiitos kaikille osallistuneille ja kiitos myös mummolle ja papalle Julian kaitsemisesta! Oli oikein mukava päivä myöskin uudenvuodenpäivä, lepäilimme kotona ja soittelimme uudenvuodenkuulumiset tutuille!
Nyt on siis arki koittanut ja rehellisesti sanoen ei hirveästi työelämä motivoi, muut elämään kuuluvat asiat kylläkin. Perjantaina saapuu Rando taloon ja saas nähdä mitä mieltä se on esim. meikäläisestä... :)
Muuten edessä on rauhallista arkea itsestä ja perheestä huolta pitäen. Kovasti ollaan suunniteltu mm. Ähtärin eläintarhareissua ja olisihan tuo kiva jokin kylpyläreissukin talven/kevään aikana tehdä. Lisäksi vaimo pyysi minua mukaan helmikuiseen HYTKE-projektin "rinneriehaan", tuntui enemmän kuin mukavalle että minut halutaan mukaan, olenpahan tehnyt ainakin jotain oikein...:)
Julia on muuten löytänyt jo jokin aika sitten hänelle ostamani tennismailan ja kovasti tavailee tenniksen aakkosia...lämmittää iskän mieltä, ja paljon. Ottipa vaimokin eilen tuntumaa (hyviä osumia!) ja kesällä pelaillaan kovasti... :)
Ja eteenpäin tästä... :)