Keskellä talvea

Kunnon pakkaset ovat vihdoinkin saapuneet tännekin päin, ei sillä että minä liian kovasta pakkasesta liikaa pitäisin, mutta kyllähän se ainakin osa talvea on...
Viime viikot ovat olleet ihan normaalia elämää normaalien arkisten asioiden keskellä. Pääasiana mielessä olen yrittänyt pitää kuitenkin sen arjen merkityksen omassa elämässä. Kun saa tehdä yhdessä asioita joista pitää ja olla läheinen niin henkisesti kuin fyysisestikin, se on tarpeeksi. Edelleen itseäni joka päivä herätessäni muistutan olemaan mahdollisimman hyvä aviomies ja isä, jotta jonain päivänä siitä ei tarvitsisisi itseään enää muistuttaa...vaan se olisi hyvä "ominaisuus"...
Ollaan käyty paljon lenkillä ja muutenkin ulkona. Tanssikurssillakin on jo pari kertaa käyty ja kyllä vaan molemmilla on askeleet alkaneet kohdalleen mennä...pitää vaan jossain sitten soveltaa niitä käytännössäkin niin ei pääse unohtumaan... :)
Rando-koirastakin on tullut yhä enemmän ja enemmän perheenjäsen ja ainakin minun mielestäni kovin kiltti ja tottelevainenhan se on...hyvä niin! En oikein ollut alussa varma kuinka tulisimme toimeen, mutta pelot ovat osoittautuneet turhiksi! :)
Randon veli oli välillä kateissa kun emä oli johdattanut sen pois pihapiiristä (miksi, entiedä!?), mutta onneksi se löytyi ennenkuin liika kylmyys ja nälkä olisivat olleet liikaa.
Perjantaina mennään varmaankin taas uimaan Viitasaarelle ja viikonloppuna olisi varmaankin sunnuntaina tarkoitus mennä narraamaan kaloja / paistelemaan makkaraa mökille...tiedoksi vaan mummolle ja papallekin jos haluatte liittyä seuraan.
Kokonaisuutena on koko ajan sydämellä ja mielessä sellainen olo että entisenmalliseen elämään kaikkine karikkoineen en ikinä ja millään tavalla halua palata ja "töitä" sen eteen joka ikinen päivä yritän parhaani mukaan tehdä, hyvältä asiat näyttävätkin, mutta jaksan ja haluan yrittää vieläkin enemmän, yliyrittämiseksi menemättä. Kaiken aikaa minulla (onneksi) on rinnallani maailman ihanin pieni tyttö ja vaimo, jota en koskaan enää halua itsestäni tippaakaan kauemmaksi millään tavalla ajaa.
Tästä mennään eteenpäin ja jospa taas hivenen useammin saisin tännekin blogiin kirjoiteltua. :)