Visulahti

Terveiset Mikkelistä,Visulahdesta.Hauskaa on...kaikilla.Julia laski itsekseen isosta vesiliukumäestä! (Se tv-mainoksesta tuttu).Kotiin ajellaan varmaankin Juvan kautta.Käydään Ukin ja Marjon perheen kuulumiset tsekkaamassa. :-)

Kohti lomaa

Viikonloppuna kävimme Löytynlohella onkimassa ja sitä kautta hakemassa savukalaa. Hyvää oli. Matkalla pysähdyimme myöskin Männistön mummolan mökillä ja Julia heitteli virveliä ihan oikealla koukulla / vieheellä varustettuna...kunhan kelit paranee, niin pitää jatkaa tuota kalastustouhua, itsekään en ole vielä ehtinyt kaloja (vai edes yhtä kalaa... :)) narraamaan...no, jospa sitten elokuussa kun on loma.
Ma-ti vaimo oli Pohjanmaalla työkeikalla ja olimme Julian kanssa kahdelleen kotona. Tiistaina kävimme Murtoniemessä mökillä ja kovasti Julia jo ui, vaikka minun mielestäni vesi on kyllä joskus ollut tähän kesänaikaan paljon lämpimämpääkin...Oli Julia kyllä kovasti uimista odottanutkin... :)
Viikonloppuna menemme Visulahteen, sikäli kun sää sen mahdollistaa. Ensi viikko olisi vielä töitä ja sitten alkaisi reilun 3 viikon loma. Mukavaa. Lomalla olisi tarkoitus pistäytyä Seinäjoella vauhtiajoissa ja sitten lähden ensimmäistä kertaa "haistelemaan" Kuninkuusravitunnelmaa. Täytyy ottaa reissu niin kuin hivenen opintomatkana... :)
Välissä on vielä Farmari-maatalousnäyttely Kuopiossa Sorsasalossa, jonne vaimo teki eilen hienon "ilmoitus-/näyttelytaulun", jossa on tietoa ja valokuvia yrityksestä. Toivottavasti löydetään jokin keino pitää / lunastaa taulu itsellemme, sillä olisi varmasti käyttöä tulevaisuudessakin!
Tänään on muuten vaimon nimipäiväkin... :)

P.S. Lisäsin muutaman linkin sivun oikeaa laitaan, lähinnä Googlen palveluita, ovat ihan käteviä...jotenkin jää Googlesta "pikkaisen" positiivisempi kuva yrityksenä kuin esim. Gatesin puljusta...minkähän takia... :)

Tauko seis, elämä jatkuu...

Eipä tästä kirjoittelutauosta niin pitkä tullutkaan...
Jo aikaisemmin keväällä on ajatuksiini silloin tällöin tullut paljon ajatuksia elämästä, joka itsessään on ihme. Sekunnit, minuutit, tunnit, päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet...kaikki vain ajanmääreitä, mutta jokaiselle meistä on kuitenkin niitä tietty määrä jaettu. Onneksi emme tiedä etukäteen minkä verran...
Joskus elämä oikein pelottaa kun ajattelee miten muutaman (elin)toiminnon varassa koko elämämme on, elämänlanka on niin kovin ohut.
En halua elää elämääni murehtien, surren, syyttäen...itseäni korkeintaan, mutta sitäkään en ikuisesti. Minun tehtäväni tässä maailmassa on elää, kokea, nauttia, tuottaa tunteita jne.
Aina en kaikessa onnistu, enkä aina iloa tuota, suruakin mukanani kannan ja aiheutan. Luulisin että iloa kuitenkin enimmäkseen lähimmäisilleni tuon...
Kukaan ei tiedä milloin itse kunkin päivät maanpäällisessä vaelluksessa ovat täynnä. Minulla ei ainakaan ole halua hukata niitä päiviä liikaa...niin yritän elää...paremmin ja paremmin, täydellisyyteen en kuitenkaan koskaan pääse...eikä kukaan muukaan.

Niin paljon on viime aikoina ollut lähipiirissä / kuullut ihmisistä joille yht´äkkiä onkin tullut vakava sairaus tai peräti kuolema, myös niitä peilaten syntyy ajatuksia joita juuri nyt luet.
Kuitenkin, minun mielestäni elämän tarkoitus on elämä itsessään. Kaikella on tarkoituksensa ja minun arvomaailmassani hyvin pitkälti hyvä peittoaa pahan, olivatpa kyseessä sitten omat tai muiden teot. Tietyt asiat saisivat jäädä tekemättä / tapahtumatta, mutta aikaa ei saa takaisinpäin käännettyä, elämä jatkuu...eteenpäin. Paljon enemmän kuitenkin on tapahtunut iloisia ja onnellisia asioita, joista olen elämälle kiitollinen!

Kaiken edellä sanomani jälkeen olen silti syypää parin viikon takaiseen ikävään tapahtumasarjaan, mutta sitä en muuttaa voi enkä voi, enkä halua, elämääni sen takia itsesäälissä ja -syytöksissä jatkaa. Tekoni olen tehnyt, tunnustanut ja anteeksipyytänyt. Toivon että se riittää ja saan jatkaa elämääni ihmisten kanssa jotka siitä ovat tehneet elämisen arvoisen ja ihanan. Kukaan tässä maailmassa ei ole täydellinen tai virheetön. Vähiten minä.

Päivityskatkos

Tämä blogi elää nyt ainakin hetken hiljaisseloa ja sen kirjoittaja harrastaa entistä tiukempaa itsetutkiskelua...
Elämä menee eteenpäin vääjäämättä ja montaa hetkeä ei ihmisen siitä kannata hukata. Itse olen asioiden tämänhetkiseen tilaan syypää. Toivottavasti rakkaus voittaa vihan ja saan jatkaa sellaista elämää sellaisten ihmisten kanssa jota en tiennyt tässä maailmassa olevankaan.

Hyvää kesän jatkoa itse kullekin älkääkä tehkö itsellenne tilaa jossa ette itsekään tiedä kuka olette ja mitä tarkoitatte.

Tarinaa

Juhannus meni oikein hyvin. Kaikilla oli mukavaa. Sitten viikko töitä kovasti lomaa odotellen. Loma alkoi, käytiin pe ja la viinijuhlilla ja Satun ja Peten luona vierailulla. Oli oikein mukavaa ja elämä hymyili. Vielä käytiin tiistaina viinijuhlilla, Samin ei olisi pitänyt sinne lähteä. Jälkiviisas on helppo olla. Elämä kuitenkin jatkuu. Uskon yhä siihen että minä olen parempi mies kuin viime syksynä, virheetön en läheskään. Viimeiset 6-7 kuukautta elin elämää jossa olin (ja ilmeisesti lähimmäisenikin olivat...) onnellisempia kuin koskaan, oli ihana olla, tehdä ja puhua kaikesta, yhdessä. En tiennyt että sellaista onnea on olemassakaan. Pahan tullessa kylään, toivon että hyvällä ja ihanalla on merkityksensä, vaikkei se "piikkeinä" tulekaan vaan oli kokoaikaista...
Anteeksi.

Tänään Keiteleen raviradan avajaisravit. Toimin DJ:nä. Toivottavasti kaikki menee hyvin.
Keli on pilvinen, toivotaan ettei kovin paljoa ainakaan sada.
Maanantaina sitten taas alkaa työt, raskaissa merkeissä, mutta jaksan kyllä. 3 viikkoa olisi töitä ja sitten olisi 3 viikkoa lomaa. Jospa sitten voisimme perheen ja vaimon kanssa tehdä yhteisiä asioita, olisin saanut anteeksi ja hyvä olisi näyttänyt merkityksensä pahalle...