Tauko seis, elämä jatkuu...

Eipä tästä kirjoittelutauosta niin pitkä tullutkaan...
Jo aikaisemmin keväällä on ajatuksiini silloin tällöin tullut paljon ajatuksia elämästä, joka itsessään on ihme. Sekunnit, minuutit, tunnit, päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet...kaikki vain ajanmääreitä, mutta jokaiselle meistä on kuitenkin niitä tietty määrä jaettu. Onneksi emme tiedä etukäteen minkä verran...
Joskus elämä oikein pelottaa kun ajattelee miten muutaman (elin)toiminnon varassa koko elämämme on, elämänlanka on niin kovin ohut.
En halua elää elämääni murehtien, surren, syyttäen...itseäni korkeintaan, mutta sitäkään en ikuisesti. Minun tehtäväni tässä maailmassa on elää, kokea, nauttia, tuottaa tunteita jne.
Aina en kaikessa onnistu, enkä aina iloa tuota, suruakin mukanani kannan ja aiheutan. Luulisin että iloa kuitenkin enimmäkseen lähimmäisilleni tuon...
Kukaan ei tiedä milloin itse kunkin päivät maanpäällisessä vaelluksessa ovat täynnä. Minulla ei ainakaan ole halua hukata niitä päiviä liikaa...niin yritän elää...paremmin ja paremmin, täydellisyyteen en kuitenkaan koskaan pääse...eikä kukaan muukaan.

Niin paljon on viime aikoina ollut lähipiirissä / kuullut ihmisistä joille yht´äkkiä onkin tullut vakava sairaus tai peräti kuolema, myös niitä peilaten syntyy ajatuksia joita juuri nyt luet.
Kuitenkin, minun mielestäni elämän tarkoitus on elämä itsessään. Kaikella on tarkoituksensa ja minun arvomaailmassani hyvin pitkälti hyvä peittoaa pahan, olivatpa kyseessä sitten omat tai muiden teot. Tietyt asiat saisivat jäädä tekemättä / tapahtumatta, mutta aikaa ei saa takaisinpäin käännettyä, elämä jatkuu...eteenpäin. Paljon enemmän kuitenkin on tapahtunut iloisia ja onnellisia asioita, joista olen elämälle kiitollinen!

Kaiken edellä sanomani jälkeen olen silti syypää parin viikon takaiseen ikävään tapahtumasarjaan, mutta sitä en muuttaa voi enkä voi, enkä halua, elämääni sen takia itsesäälissä ja -syytöksissä jatkaa. Tekoni olen tehnyt, tunnustanut ja anteeksipyytänyt. Toivon että se riittää ja saan jatkaa elämääni ihmisten kanssa jotka siitä ovat tehneet elämisen arvoisen ja ihanan. Kukaan tässä maailmassa ei ole täydellinen tai virheetön. Vähiten minä.