Kaksi uutta juttua...

Pakko oli julkaista myös tuo luonnoksissa yli 2 vuotta ollut juttu. Ketä ei kiinnosta niin ohittakaa...kuin vain luin jutun itsekin  nyt niin ajattelin että paremmin osasin tuolloin kirjoittaa = pakko julkaista. Lukekaa siis 2 juttua alaspäin ja kommentoikaa kiitos! Silmälaput osuu keväälle 2011...siis 2,5 v sitten. Siinä sen näkee mitä elämä on ja mitä se tekee....tai on tekemättä... :)

Silmälaput

Hei!

Tällä hetkellä voin kuvitella paremmin kuin koskaan miltä otsikon mukaan varustellulta hevoselta tuntuu...töitä on asiakkaan mukaankin 2-3 miehelle, mutta yksin olen "tulikastettani" hoitanut...ihan pikkuprojektejahan nuo molemmat ovatkin, Alue-Pegasos ja Kysteri tietojärjestelmät / -hallinto siinä vasemmalla kädellä...

No, asiaan, työthän aina hoituvat...

Viime viikonloppuna käytiin lauantaina kannustamassa KalPa (hävetkää kuopiolaiset yleisömäärää!) voittoon Lukosta puolivälieräkamppailussa, mutta valitettavasti se ei loppujen lopuksi riittänyt välieräpaikkaan asti...ilta jatkui Peten ja Satun tapaamisella Kuopion yössä, oli mukavaa ja aika "veli" Pete olet...kyllä teki hyvää edes muutama tunti jakaa asioita...Kiitos molemmille! Aika meni kuin siivillä ja hyvä kun ehdittiin "yölinjalle"... :)

Kun tätä kirjoittelen, 10-15 vuotta vanha suosikki, Garbo, soi taustalla. Kyllä Spotify on ihmeellinen...

Huomenna mennään Lionsien ulkoiluiltapäivään Keiteleelle ja molemmissa mummoloissa käydään myös...mukava nähdä pitkästä aikaa! Pappakin on pärjäillyt olosuhteisiin nähden varsin hyvin. Itse kyllä koen useinkin huonoa omaatuntoa siitä ettei useammin ehdi tapaamaan, se olisi ttärkeää, ei vain papalle ja mummolle vaan myös muille "asianosaisille"...elämä kuitenkin itsessään on tärkein ja elämisen arvoinen...

Kyllähän tuo elämänmuutos on ollut iso...tippaakaan en silti kadu. Työ on sujunut hyvin kiireistä huolimatta ja kiitosta on tullut niin sovellustoimittajan kuin sairaanhoitopiirin suunnaltakin..kiitos siitä, hyvältähän se tuntuu. Kuitenkin, tässä tulee esille juuri se perusongelma eli kuinka työ- / talousorientointunut nyky-yhteiskunta onkaan...työ, kehittymismahdollisuudet ja siitä saatu palkkio ovat sinällään sopusoinnussa, mutta sen ei pitäisi olla kaiken arvostelun perusta, tai sitten minä vain itse olen luonut nämä vääristyneet arvot...epäilen kuitenkin.

Kuten olen sanonut, aikansa kutakin, mutta ne hyvät ja tärkeät asiat, joita taakseni (vain 72 km) olen jättänyt, ne eivät saa painua liian kauas ja unholaan...kyllä, on minulla ikävä tiettyjä säännöllisiä asioita elämässäni (ja ei vain asioita, henkilöitä myös) ja tiedän että samoja asioita (mm. lentopallo) voin löytää täältäkin...mutta ne persoonat ja henkilöt yhteisellä historialla, niitä en voi löytää enkä korvata, enkä haluakaan...en vain halua että kaikki hiipuu hiljaa pois, 70km takia (nyt jo lyhentynyt 2 km...)...enkä usko että niin käykään. Muutos on ollut iso ja haluan löytää parhaat asiat uudesta elämästä, mutta myös pitää ne kaikkein tärkeimmät mukana entisestä. Ja kyllä ne tärkeimmät ovat varmasti ne ystävät, tutut ja rennot jutut, ja vanhemmat...eiköhän se balanssi tästä löydy...on vaan tullut niin paljon muutoksia kerralla, että suoraan sanottuna olen välillä vähän hukassa...sama jannu kuitenkin nyt ja aina...Pelottaa aina välillä kuinka kauan itse kullakin on elonpäiviä jäljellä ja haluaisi kaikille olla niin paljon kuin voi...vaikeaa priosrisoida, projektitermein...

Ollaanhan kaikki ystävät ja tutut yhteyksissä ja tervetuloa kahville jos Siilinjärven suunnalla liikutte!!! Tervetuloa!

Kisaraporttia ja vähän muutakin...

Kisareissun raportti kertoo tällä kertaa enemmän kuvin kuin sanoin... :=) Joka tapauksessa reissut ovat joka ikinen kerta ystävyyttä jota ei voi kuvailla, luottamusta, joka on hankittu ja elämistä hetkissä joita on turha suunnitella etukäteen...ja lisäksi täynnä kohtaamisia maailman ihmisten kanssa, joista ainakin allekirjoittanut tulee onnelliseksi... :)
Kuvat: Welcome to Herning...

Kun ei taivu blogi niin kerron. Toinen kuva ylhäältä. Ukki ylpeänä Kööpenhaminan Hiltonissa...ei ollut väliä paljonko olut maksaa... :) Sama tunne....ja pähkinätkin tuli...
Kolmas kuva: Lajien (ja entisen pelaajan) välinen suhde...
Neljäs kuva: Sloveniaa menossa kaatamaan...
Viides kuva: Hyvät ystävät. Aina.
Kerminen = hyvä. Vaan ei Tasen veroinen...

Siinäpä kisaraportti tällä kertaa. Hienoa elämää se joka tapauksessa on...vähän kuin jalat irti maasta mutta kuitenkin osa järjestä päässä...se yhteishenki on selllainen ettei voi kertoa eikä selittää...

No, mitäs muuta...melkein kuukausi on siitäkin, mutta käytiin Tampereella CGI Welfaressa eli "hyvinvoinnissa"...oli kyllä mukavaa ja kotimatkalla piti janoiselle RS:lle antaa lisää öljyä, mutta hyvin se kyllä kuljettikin...neljää henkilöä ja väsyneitä juttuja... :) Elämä on...
Saatiin muuten palkinto omalle Alue-Pegasos projektille, mutta krediitithän meni niille joille se kuului...vai menikö...tähän yksi kuva (tässä on niitä ihmisiä jotka tekivät):

No niin , ja sitten eteenpäin...niin kuin elämä menee...
Seuraavaksi oli edessä perjantaina Istekin ja KUPSin yhteinen syystapahtuma. Korkkasin kesäkuussa ostamani kengät, koska halusin rakot jalkaan... :) (ja tehdä maalin...). Näin kävikin sillä puskin peruskosketuksella (älkää lukeko itsekehua tässä kohden...) yhden maalin jolla menimme finaaliin..sen tosin hävisimme 0-1...pelin jälkeen ruoka + olut ja sitten kiireen vilkkaa kohti kotia, jossa minua ilmeisesti tarvittiin...kun paikalle saavuin, olin kuin asianajaja tyttären ja vaimon välissä...ei helppo paikka, mutta Matlock hoiti... :)
Seuraavana päivänä kohti Etelä-Kuopiota ja työkaverin häitä. Hyvin meni ja vielä kerran onnittelut (Nizzassa lomailevalle) hääparille...kyllä se arki sieltä koittaa....minusta näin rehellisenä savolaisena on mielenkiintoista seurata länsirannikon ja Kuopion yhteiseloa...onnea matkaan!

Viikko sitten olin Keiteleellä Lionsien kokouksessa ja Julia lähti matkaan mummoa piristämään.Käytiin samalla laittamassa 2 vuotta poissaolleelle papalle / isälle kynttilä. Ikävä on. Itse jatkoin lauantaina kohti kotia ja illan Kalpa-SaiPa peliä yhdessä murun kanssa. Peli, ruokailu ja diskotanssit menivätkin enemmän kuin hyvin ja olin enemmän kuin onnellinen...
Tällä viikolla mummo oli meillä, kävimme Dannyn konsertissa (loistava sisältö) ja saatiin myös selvyyttä mitä vaihtoehtoja meillä on liikuntakyvyn parantamiseksi...oltiin yhtä mieltä ja olen mummo ylpeä rohkeudestasi. Mukana olen, ;)

Huomenna Junnu ja Saara ja Pojat tulevat käymään. Naisilla omat jutut Iisalmessa. Me Junnun ja lapsien kanssa Fontanellan aalloissa.. ei paha. Sitten ehkä yksi... :)

Ensi viikolla pitäisi käydä yliopistolla puhumassa projektien elinkaaresta englanniksi...jännää... Olli apuja... :)
Ja sitten on vielä yhden sisäisen projektin katselmointi + KA tentti....ei helppoa...mutta elämä on...vain elämää...Toivottavasti tämä juttukokonaisuus tyydyttää nälkäisiä lukijoitani... :)

Hyvinvointiviikonloppu

Hieno (ja pitkä) sana... :)
Eilen Keiteleellä, tänään Siilissä ja kohta jälleen Niiralan montussa...KalPa - SaiPa, ei ehkä maalijuhlaa, mutta toivottavsti edes juhlaa. Vaimon kanssa peliin ja sitten Menphisiin aterioimaan, lopputarina avoin lukuunottamatta pientä lupausta siitä, että huomenna saatan kajota blogiin... :)

Taisto Niiralassa

Kalpa-Hifk. Lopputulos todennäköisesti 3-3 koska vakiossa merkit 1 ja 2... :)

Published with Blogger-droid v2.0.10