Silmälaput

Hei!

Tällä hetkellä voin kuvitella paremmin kuin koskaan miltä otsikon mukaan varustellulta hevoselta tuntuu...töitä on asiakkaan mukaankin 2-3 miehelle, mutta yksin olen "tulikastettani" hoitanut...ihan pikkuprojektejahan nuo molemmat ovatkin, Alue-Pegasos ja Kysteri tietojärjestelmät / -hallinto siinä vasemmalla kädellä...

No, asiaan, työthän aina hoituvat...

Viime viikonloppuna käytiin lauantaina kannustamassa KalPa (hävetkää kuopiolaiset yleisömäärää!) voittoon Lukosta puolivälieräkamppailussa, mutta valitettavasti se ei loppujen lopuksi riittänyt välieräpaikkaan asti...ilta jatkui Peten ja Satun tapaamisella Kuopion yössä, oli mukavaa ja aika "veli" Pete olet...kyllä teki hyvää edes muutama tunti jakaa asioita...Kiitos molemmille! Aika meni kuin siivillä ja hyvä kun ehdittiin "yölinjalle"... :)

Kun tätä kirjoittelen, 10-15 vuotta vanha suosikki, Garbo, soi taustalla. Kyllä Spotify on ihmeellinen...

Huomenna mennään Lionsien ulkoiluiltapäivään Keiteleelle ja molemmissa mummoloissa käydään myös...mukava nähdä pitkästä aikaa! Pappakin on pärjäillyt olosuhteisiin nähden varsin hyvin. Itse kyllä koen useinkin huonoa omaatuntoa siitä ettei useammin ehdi tapaamaan, se olisi ttärkeää, ei vain papalle ja mummolle vaan myös muille "asianosaisille"...elämä kuitenkin itsessään on tärkein ja elämisen arvoinen...

Kyllähän tuo elämänmuutos on ollut iso...tippaakaan en silti kadu. Työ on sujunut hyvin kiireistä huolimatta ja kiitosta on tullut niin sovellustoimittajan kuin sairaanhoitopiirin suunnaltakin..kiitos siitä, hyvältähän se tuntuu. Kuitenkin, tässä tulee esille juuri se perusongelma eli kuinka työ- / talousorientointunut nyky-yhteiskunta onkaan...työ, kehittymismahdollisuudet ja siitä saatu palkkio ovat sinällään sopusoinnussa, mutta sen ei pitäisi olla kaiken arvostelun perusta, tai sitten minä vain itse olen luonut nämä vääristyneet arvot...epäilen kuitenkin.

Kuten olen sanonut, aikansa kutakin, mutta ne hyvät ja tärkeät asiat, joita taakseni (vain 72 km) olen jättänyt, ne eivät saa painua liian kauas ja unholaan...kyllä, on minulla ikävä tiettyjä säännöllisiä asioita elämässäni (ja ei vain asioita, henkilöitä myös) ja tiedän että samoja asioita (mm. lentopallo) voin löytää täältäkin...mutta ne persoonat ja henkilöt yhteisellä historialla, niitä en voi löytää enkä korvata, enkä haluakaan...en vain halua että kaikki hiipuu hiljaa pois, 70km takia (nyt jo lyhentynyt 2 km...)...enkä usko että niin käykään. Muutos on ollut iso ja haluan löytää parhaat asiat uudesta elämästä, mutta myös pitää ne kaikkein tärkeimmät mukana entisestä. Ja kyllä ne tärkeimmät ovat varmasti ne ystävät, tutut ja rennot jutut, ja vanhemmat...eiköhän se balanssi tästä löydy...on vaan tullut niin paljon muutoksia kerralla, että suoraan sanottuna olen välillä vähän hukassa...sama jannu kuitenkin nyt ja aina...Pelottaa aina välillä kuinka kauan itse kullakin on elonpäiviä jäljellä ja haluaisi kaikille olla niin paljon kuin voi...vaikeaa priosrisoida, projektitermein...

Ollaanhan kaikki ystävät ja tutut yhteyksissä ja tervetuloa kahville jos Siilinjärven suunnalla liikutte!!! Tervetuloa!