Valon soturin päivä

Muutamia ajatuksia lauantaina täältä mummon luota. Tänään on ollut hieno päivä. Jotenkin kun aamulla lähdin kohti Keitelettä ja mummolaa, minulla oli energiaa enemmän kuin pitkään aikaan. Ja mitä olenkaan tänään elämältä saanut, pieniä ja ilmaisia, mutta hienoja asioita vai mitä sanotte tästä:
- Klo 7.30 hakemassa lehteä heittolaatikosta Reinot jalassa. Pirteänä, ei edellisillan juhlaa kannettavana. Laitan paluumatkalla kolan ja potkurin talviteloille liiterin ylisille. Samalla tarkastan liiterin takana olevan puupinon ja aprikoin lehti kädessä paljonko keväällä puuta tarvitseekaan tehdä, samalla paikallisbussi ajaa Välitietä ja kuski nostaa vilipittömän reippaasti kättä - molemmille tulee hyvä olo ja hyvä alku päivällle!
- Lähden kotoa noin klo 9 kohti Keitelettä. Pysähdyn matkalla Kinnulanlahden huoltoasemalle tekemään veikkauksen. Tilaan kahvin, johon tiputan yhden Hermesetaksen. Teen veikkauksia noin tunnin ja seuraan Kinnulanlahden kylän ihmisten lauantaiaamua....hienoa ja kiireetöntä. Tunnistan eri ihmistyyppejä.
- Soitan matkalla ystävälle, jonka kanssa keskustelen noin puoli tuntia elämästä ja eräästä siihen kuuluvasta, vaikeastakin hetkestä. Nauramme useasti. Kiitos Junnu.
- Saavun Keiteleelle täynnä energiaa. Vien Pirjon siskon linja-autoasemalle. Halaamme ja kiitän häntä kaikesta huolenpidosta äitiäni kohtaan. Vien Vakioveikkauksen matkahuoltoon ja jätän toisen puolen toiselle ystävälleni...tuntuu hyvälle.
- Menen Sirkeiseen ja kysyn Pirjon uudesta jääkaappipakastimesta. Samalla juttelemme Sirkeisen Annen kanssa noin puoli tuntia elämäntilanteista ja kuulumisista, opinnoista. Mukavaa.
- Ajan Vaatehalliin ja kysyn pitkävartisia kenkälusikoita, ei löydy. Kiitän ja suuntaan Kipaan. Ei löydy sieltäkään mutta tapaan entisen luokkakaverini :) Jännää.
- Soitan parhaalle lapsuudenkaverilleni (ystävä aina). Juttelemme noin 20 min laidasta laitaan. Tulee hyvä olo. Olet minulle aina se sama Villentien mies. Aina kuuntelemassa, vailla yhtäkään virhettä vaikka nekin ovat sallittuja :) Botniaring on varmaa ja tässä elämässä myös jokin vielä isompi Roadtrip. Thelma & Louise ilman loppudramatiikkaa.. ;) Olikohan se email vai SMS, jossa viime kesän ruohon tuoksusta pyörillä polkiessamme kerroit + Vatanen seuraavana päivänä. Unforgettable... ;)
- Takaisin mummolaan ja suuntaamme mökille. Mukaan makkarapaketti ja tuubi sinappia. Toki myös mummon kärryt ja keppi. Tie on hieman lieruinen. Mökki tervehtii meitä aurinkoisena ja terassi sulana. Lakaisen viime kesänä tehdyn terassin ja autan mummon istumaan tuolille aurinkoisen terassin huomaan. Sytytän takan ja nautin rauhallisuudesta sekä kiireettömyydestä. Sitten paistan makkarat joista tulee kerralla A-luokkaiset. Nautimme niistä ja nautin myös mummon äänestä kun hän soittaa vailla murheita siskolleen ja kertoo missa olemme. Vielä puut kyytiin ja suunta takaisin kohti Keiteleen keskustaa. Mämmi unohtuu mökin pöydälle, mutta se ei ole iso ja korvaamaton asia...
- Käyn pelaamassa klo 17 lentopalloa. Parkkeeraan auton Kirjaston pihaan. Auvo kävelee jo hallille, näen vielä vilauksen selästä...Pukuhuoneessa näen tutut joiden jutut jo lentävät. Matti, Jysky, Osmo, Auvo, Pena...
Lämmittelyt. Matin kanssa pallottelen....ja sitten Jöllin joka on yhtä "hyvässä" kunnossa kuin minä...(paremmassa siis, mutta kuitenkin... :) ). Sitten venyttely (oliko niitä?) ja muutama hassu lämmittelylyönti, passikin...ja pelit käyntiin. 1 h 50 min tiukkaa peliä ja veljellistä huulenheittoa joka tosin on liian yksipuolista...(meikäläisellä on ollut näköjään ikävä :)) Lopputuloksella ei ole välttämättä väliä, paitsi verkonkorjuuerässä...viimeinen erä on ohi. Voitto :) Minne mennään? Ei ole enää Sinikelloa...ST1 on ainoa jossa jälkipelit voi pelata. Sinne siis. Entinen hyvä naapuri ja 60-v  täyttänyt Kari palvelee samalla antaumuksella kuin aina ennenkin, onnittelemme häntä vuorollamme kätellen. Tuntuu hyvälle. Olutkin maistuu hyvälle. Pelaamme jälkipelejä noin puoli tuntia. Pakko kiittää kaikkia vielä ulkona. Tärkeää.
-  Saavun takaisin mummolaan. Autan mummoa. Teen hänelle vielä yhden leivän ja pilkon maksamakkaran rasiaan. Kysyn tarvitsetko vielä jotain? Käyn suihkussa ja peittelen mummon sohvalle. Laitan tyynyt pään alle. Tuntuu hyvälle, minustakin. Alan viimeistelemään tätä tarinaa...Voice of Finlandissa soi Skyfall...

Summasummarum:
Voisinko olla tippaakaan itseäni kehumatta Valon Soturi -->
"Valon Soturit tunnistavat toisensa katseesta. He ovat tässä maailmassa, osa maailmaa, ja heidät on lähetetty maailmaan ilman haarapusseja ja sandaaleja. He ovat usein pelkureita eivätkä tee aina oikein.

Valon Soturit kärsivät turhista, ovat huolissaan pikkuasioista ja ajattelevat, etteivät kykene kasvuun. Välillä he eivät mielestään ole ansainneet minkäänlaista siunausta tai ihmettä.

Valon Soturit kyselevät usein, mitä oikein tekevät täällä. He ajattelevat monta kertaa, että heidän elämällään ei ole mitään tarkoitusta.

Sen vuoksi he ovat Valon Sotureita. Siksi, että he erehtyvät. Siksi että he kyselevät. Siksi että he etsivät yhä tarkoitusta. Ja lopulta löytävät sen. "

Tsekatkaa: http://www.bazarforlag.fi/kirjailija/paulo-coelho/5214