Joulun aikaa
Olemme tulleet siihen aikaan vuotta kun rauhoittuminen ja hyvä tahto nostavat normaalisti päätään. Poissa pitäisi olla yksinäisyyden, vihan, katkeruudeen, syyttelyn, ahdistuksen, kiireen...kaiken turhan.
Joulun odotukseen kuului pari pikkujoulua, joissa jo pääsi joulun tunnelmaan ainakin seuran ja hyvän ruoan puiteissa. Joulua edeltävä työviikko oli perinteisesti kiireinen. Perjantaina (19.12) ajelin kuitenkin vielä Keiteleelle auttamaan mummoa joulun viime hetken valmistautumisessa ja ostoksissa. Vielä löydettiin Kipasta jotain Julialle ja löytyipä iskällekin (allekirjoittanut) jälleen Bondia... :)
Kiitos mummo! Lauantaina jätin Keiteleen taakse ja ajoin katsomaan LEKAn peliä. Olikin hyvä, tsaokas ja tunteikas peli, jonka LEKA vei 3-2! (Kts. alla)
Pelin jälkeen kohti kotia, lunta olikin tullut paljon. Julia riensi paljusta minua vastaan...
Tällä viikolla olen pitkästä aikaa ehtnyt mm. lukemaan (Mikael Pentikäisen Luottamus menossa, suosittelen...). Tiistaina teimme viimeiset jouluhankinnat Kuopiossa. Pakkanen oli kiristymässä ja taisipa parhaillaan olla keskiviikkona noin -20 astetta. Ke-aamuna ajoin Keiteleelle hakemaan mummon meille. Veimme kynttilät läheistemme haudoille ja hiljennyimme hetkeksi. Mummokin pääsi lumessa eteenpäin kun rinnalla tukena yritin / yritän olla... (Anteeksi kun on hattu päässä vielä kuvassa).
Kirkossa oli entistä vähemmän tuttuja, rivit ovat harvenneet, mutta minulle perinteet ovat kyllä tärkeitä. "Maa on niin kaunista" laulaessa kyyneleet ja ikävä veivät voiton ja "miespolvet"-säkeistön laulu hukkui niihin...
Kirkon jälkeen Skodan nokka kohti Siilinjärveä ja tänä vuonna myös auton kone kesti :)
Jouluaatto oli perinteinen ruokailuineen ja lahjahetkineen. Toivottavasti jokainen sai siitä jotain. Mummolle toivoin maallisten pakettien lisäksi lisää voimaa ja tsemppiä omassa elämässään, joka välillä kovin "taistelulle" tuntuu. Tuen minkä osaan / pystyn. Julia teki omalla olemuksellaan kaiken sen joulun mitä tehdä voi. Sytytti kynttilät ja "emännöi" joulupöytää omalla lämmöllään ja karismaallaan, ilollaan. Kiitos teille rakkaat.
Piirtopöytä, Sky-husky ja Little Big Planet 3 taisivat olla parhaat lahjat, lukemistakin tosin tuli reippaasti kummilahjoja unohtamatta. Kiitos "sponsoreille" :)
Joulupäivän aamuna söimme vielä riisipuurot ja jouluateria 2:n, kiitos myös niistä.
Tämän jälkeen kävimme Siilin ABC:lla täydentämässä mummon ruokavarantoja kotiin ja ajoimme Keiteleelle. Väli on siis tullut tutuksi. Kävin myös (en ollut alunperin suunnitellut) klo 14 pelaamassa lentopalloa Vesannolla. Oli mukavaa ja lämminhenkstä, kannatti ajella. Jotenkin oli hienoa tulla vähän reippaammin Niinivedenpää - Keitele väi tullessa ja "nauttia" ajamisesta ja ehkä myös joulun hengestä. Hiekan kohdalla taivaalla välähti kaksi kertaa peräkkäin kirkas sininen valo valaisten koko taivaanrannan...vieläkään en tiedä mikä ilmiö se loppujen lopuksi oli...
Nyt, Tapaninpäivän aamuna, kirjoitan tätä blogia mummon sohvalta. Lähden päivällä kohti Siilinjärveä ja taloa, jota kodiksi kutsutaan.
Hyvää joulun ajan jatkoa ja onnellista uutta vuotta kaikille tätä blogia seuraaville!
Ja erityisonnittelu Satulle ja Petrille omasta paketista! :)
Joulun odotukseen kuului pari pikkujoulua, joissa jo pääsi joulun tunnelmaan ainakin seuran ja hyvän ruoan puiteissa. Joulua edeltävä työviikko oli perinteisesti kiireinen. Perjantaina (19.12) ajelin kuitenkin vielä Keiteleelle auttamaan mummoa joulun viime hetken valmistautumisessa ja ostoksissa. Vielä löydettiin Kipasta jotain Julialle ja löytyipä iskällekin (allekirjoittanut) jälleen Bondia... :)
Kiitos mummo! Lauantaina jätin Keiteleen taakse ja ajoin katsomaan LEKAn peliä. Olikin hyvä, tsaokas ja tunteikas peli, jonka LEKA vei 3-2! (Kts. alla)
Pelin jälkeen kohti kotia, lunta olikin tullut paljon. Julia riensi paljusta minua vastaan...
Tällä viikolla olen pitkästä aikaa ehtnyt mm. lukemaan (Mikael Pentikäisen Luottamus menossa, suosittelen...). Tiistaina teimme viimeiset jouluhankinnat Kuopiossa. Pakkanen oli kiristymässä ja taisipa parhaillaan olla keskiviikkona noin -20 astetta. Ke-aamuna ajoin Keiteleelle hakemaan mummon meille. Veimme kynttilät läheistemme haudoille ja hiljennyimme hetkeksi. Mummokin pääsi lumessa eteenpäin kun rinnalla tukena yritin / yritän olla... (Anteeksi kun on hattu päässä vielä kuvassa).
Kirkossa oli entistä vähemmän tuttuja, rivit ovat harvenneet, mutta minulle perinteet ovat kyllä tärkeitä. "Maa on niin kaunista" laulaessa kyyneleet ja ikävä veivät voiton ja "miespolvet"-säkeistön laulu hukkui niihin...
Kirkon jälkeen Skodan nokka kohti Siilinjärveä ja tänä vuonna myös auton kone kesti :)
Jouluaatto oli perinteinen ruokailuineen ja lahjahetkineen. Toivottavasti jokainen sai siitä jotain. Mummolle toivoin maallisten pakettien lisäksi lisää voimaa ja tsemppiä omassa elämässään, joka välillä kovin "taistelulle" tuntuu. Tuen minkä osaan / pystyn. Julia teki omalla olemuksellaan kaiken sen joulun mitä tehdä voi. Sytytti kynttilät ja "emännöi" joulupöytää omalla lämmöllään ja karismaallaan, ilollaan. Kiitos teille rakkaat.
Piirtopöytä, Sky-husky ja Little Big Planet 3 taisivat olla parhaat lahjat, lukemistakin tosin tuli reippaasti kummilahjoja unohtamatta. Kiitos "sponsoreille" :)
Joulupäivän aamuna söimme vielä riisipuurot ja jouluateria 2:n, kiitos myös niistä.
Tämän jälkeen kävimme Siilin ABC:lla täydentämässä mummon ruokavarantoja kotiin ja ajoimme Keiteleelle. Väli on siis tullut tutuksi. Kävin myös (en ollut alunperin suunnitellut) klo 14 pelaamassa lentopalloa Vesannolla. Oli mukavaa ja lämminhenkstä, kannatti ajella. Jotenkin oli hienoa tulla vähän reippaammin Niinivedenpää - Keitele väi tullessa ja "nauttia" ajamisesta ja ehkä myös joulun hengestä. Hiekan kohdalla taivaalla välähti kaksi kertaa peräkkäin kirkas sininen valo valaisten koko taivaanrannan...vieläkään en tiedä mikä ilmiö se loppujen lopuksi oli...
Nyt, Tapaninpäivän aamuna, kirjoitan tätä blogia mummon sohvalta. Lähden päivällä kohti Siilinjärveä ja taloa, jota kodiksi kutsutaan.
Hyvää joulun ajan jatkoa ja onnellista uutta vuotta kaikille tätä blogia seuraaville!
Ja erityisonnittelu Satulle ja Petrille omasta paketista! :)
posted by Skona at
12/26/2014 09:58:00 ap.
1 Comments:
Joulu on aivan erityistä aikaa. Itsekin ns. perisuomalaisena miehenä = jäyhä, herkistyn joka kerta kyyneliin joululaulujen kaikuessa kirkossa. Harmittaa, kun tänä vuonna en päässyt Keiteleelle siihen joulukirkkoon, joka on kuulunut jouluihin jo kohta 40 vuotta. Muistan vieläkin vuodentakaisen tunnelman Keiteleen kirkossa, se oli jotain aivan erityistä ja todella ainutlaatuista. Tällaisia hetkiä pitää vaalia, kuten on sovittukin :) Lisäksi harmittaa, että aikataulut menivät ristiin Tapaninpäivänä . Jouluperinteen lisäksi on mahtava homma, että pääsee taas vakio/valioporukan kanssa nauttimaan Paronin tiluksille :) Sen viikonlopun voimalla kestää (perus)v*tutusta taas aika lailla.
By
Olli, at 7/1/15 22:00
Lähetä kommentti
<< Home