Venäjän kisamatkaraporttia

Nuo kyseiset lentopallon em-kisathan ovat jo ohi ja Suomi saavutti kunniakkaan 4. sijan. Ennen kisoja arvioituna se olisi ollut täyden kympin suoritus, mutta pelejä niin paikan päällä kuin televisiossa nähneenä pieni pettymys on kuitenkin olemassa...varsinkin välieräpelin 4. erä Espanjaa vastaan kaivelee...varmaan vielä pitkään...Onnittelut kuitenkin joukkueelle hienoista ja mieliinpainuvista peleistä! Lisäksi vielä kerran kiitokset suonejokelaisille ja Ukille erityisen mukavasta ja mieleenpainuvasta fanimatkasta!!! Näille reissuille tulee varmasti jatkoa!!!

Tässä viimeinkin raporttia parin viikon takaisesta matkasta. Matkaan siis lähdin yhdessä 300 muun suomalaisen fanin kanssa keskiviikkona 5.92007 ja paluu oli edessä 9.9.2007 sunnuntaina. Junanvaunu-/huonekaverina oli Arto "Ukki" Kaikkonen Juvalta, entinen valmentajani ja (yhä edelleen... :) ) ystäväni.

1. päivä (keskiviikko 5.9.2007)

Tavarat oli pakattu ja reissumieli / matkakuume oli päällä. Vaimo vei minut Suonenjoelle iltapäivällä, josta hyppäisin Suonenjokelaisseurueen autoon ja jatkaisimme matkaa Kouvolan rautatieasemalle josta Tolstoi-juna lähtisi kohti Moskovaa klo 20.19. Ukki tulisi suoraan Kouvolaan ja tapaisimme siellä. En tiennyt ketä suonenjokelaiset ovat, lupasivatpahan vaan kyydin Kouvolaan ja takaisin (kiitos!) ettei tarvinnut heti Suonenjoella junaan hypätä. Hondan tila-auton kaartaessa pihaan kuljettajan ensimmäinen kommentti minut nähdessään oli: "Onpa tutunnäköinen mies..." :) Tunne oli molemminpuolinen ja kävi ilmi että olimme pelailleet lentopalloa vastakkain sekä nuorisoseuraturnauksessa että sarjassa. Hyvä niin! Juttu lähti heti luistamaan kun oli joukko savolaisia samassa autossa (minä, Petteri, Tiina (Petterin vaimo) ja Ari U). Lähdimme siis taittamaan matkaa kohti Kouvolaa. Kyyti oli ripeä, mukava, äänekäs (auto :) ) ja täynnä Eppu Normaalin uusimman levyn sulosointuja...Petteri oli sen nääs varta vasten käynyt aamulla Kuopion Anttilasta hakemassa!! Kovia Eppu-faneja oli siis autossa muitakin kuin minä... :)

Kouvolaan saavuimme hyvissä ajoin (n.tunti ennen junan lähtöä), tapasin Ukin Vaakunan alabaarissa (Ukki jätti auton hotellin parkkiin) ja kävelimmme matkakeskukseen.

Väkeä alkoin pikku hiljaa pakkautua paikalle ja useampiakin "tuttuja" näkyi asemalla. Sitten vielä viimeiset tarkistukset: lompakko, passi, viisumi, puhelin jne... mukana, kyllä! Vielä puhelu kotiin Suomen puolelta ja sieltähän se Tolstoi-juna jo Kouvolan asemalle saapuikin.

Nousimme heti veturin perässä olevaan vaunuun. "Looshit" (noinko se kirjoitetaan?) oli suunniteltu neljälle hengelle ja siinä toden totta oli samassa istumapaikat ja makuutilat...sattumalta Petteri ja Tiina sattuivat samaan looshiin Ukin ja minun kanssa joten tutustuminen ja tarinoiden kertominen sujui luontevasti.

Viereissä looshissa tuntui olevan vielä jonkin verran virkempää porukaa (mm. Renne Kosonen (jep, juuri se sama valmentajaheppu jota passari Mikko Esko kiitti turnauksen aikana omasta menestyksestään lentopalloilijana...luultavasti Rennellä oli kokeneena matkamiehenä nitrot mukana, onhan miehelle tehty muutama ohitusleikkauskin..., no, ei näytännyt fiilistä haittaavan :) )), joten tarinoita kyllä kuultiin koko matkan ajan muiltakin "osastoilta" kuin omaltamme. Melkein heti junaan noustuamme alkoivat rajamuodollisuudet eli passit kerättiin jokaiselta matkustajalta tarkastettaviksi (kai!?) ja maahantulokortit piti täyttää ripeässä tahdissa. Ensimmäinen tunti junassa meni näissä "muodollisuuksissa" ja lisäksi piti hakea 8 vaunun!!! päästä jokaiselle fanille matkanjärjestäjän toimesta varatut suomen lippu ja t-paita!!! Ne kyllä loivat mukavasti lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta koko faniporukalle koko matkan ajaksi (ei paljon muita paitoja tarvinnutkaan... :) )!! Ohitimme Suomen ja Venäjän rajan noin tunnin päästä lähdöstä Vainikkalassa ja ohitimme noin klo. 23.15 Viipurin. Keskiviikon viimeiset tunnit menivät siis junassa matkustaen ja voin kertoa ettei rataverkosto ole Venäjällä ihan niin hyvässä kunnossa kuin Suomessa... :)

2. päivä (torstai 6.9.2007)

Torstain ensimmäiset tunnit vielä valvottiin ja rupateltiin looshissa mukavia (klo 00.01-n.01.30). Sitten yritettiin saada unta palloon muutama tunti ja siinä onnistuttiinkin. Juuri ennen nukahtamista ohitimme vielä Pietarin jonka valot näyttäytyivät meille noin 20 minuutin ajan junan ohittaessa kaupungin. Tästä eteenpäin sain siis nukuttua noin 3-4 tuntia (muutkin vaunuosastot hiljenivät vähitellen). Uni oli kyllä puolittaista sillä koko ajan sitä jotenkin alitajunnassa kyttäsi ollaanko raiteilla vai ei, sen verran pommpuista oli kyyti...

Ai niin, nukkumapaikoista...looshissahan oli kaksi sohvaa molemmin puolin ja pöytä välissä (kts. aiempi kuva). Makuutilat järjestyivät kääntämällä sohvien selkänojat vaakatasoon (lisätilaa leveyssuunnassa tuli noin 15 senttiä!) alapedeiksi ja ylhäältä löytyi vielä molemmin puolin pedit lisää, matkatavaroille oli oma pikkutilansa looshin yläosan jatkuessa junan käytävän päälle, kätevää... :)

Aamu sarasti Venäjänkin puolella eikä mitään suurempia (ydin)laskeumia :) ollut havaittavissa. Taisivat suurimmat laskeumat tulla joistakin muista loosheista... :)

Vielä ennen Moskovaa juna pysähtyi Tverin asemalla ja oli luullakseni aika tyypillisen oloinen venäläinen kaupunki. Ihmiset, maisemat ja rakennukset, kaikki samaa harmaata massaa eikä kukaan hymyillyt. Tuli lähinnä mieleen Half-Life2-tietokonepelin skenaariot...hui! "Äkkiä kohti Moskovaa!", oli mielessä.

Moskovaan saavuimmekin aikataulun mukaisesti noin klo 8.30 aamulla. Se oli kirjaimellisesti reitin päätepysäkki sillä rata päättyi massiiviseen betoniporsaiden riviin :) .

Alla kuvia junan ikkunasta Moskovan esikaupunkialueelta sekä allekirjoittanut Moskovan rautatieasemalla.

Rautatieasemalla meitä oli odottamassa muutama linja-auto venäläisine oppaineen (taso vaihteleva :) ). Linja-autossa kerättiin taas kerran passit porukalta talteen (maahantulokortti "tukevasti" passin välissä, piti vaan toivoa ettei se häviä...). Matkamme jatkui mm. pääkatu Prospekt Miraaa pitkin kohti majapaikkaamme, hotelli Cosmosta. Oli muuten kohtuu iso hotelli, muistaakseni noin 1700 huonetta ja rakennettu Moskovan vuoden 1980 olympialaisia varten. Kyllä kelpasi...

Hotellille saavuimme klo 9 jälkeen ja meille lupailtiin huoneita noin klo 12. Heti tuli mieleen että Venäjällä kun ei (oltiin opittu jo nyt!) nuo käytännön järjestelyt ole kaikkein jouhevimpia niin kuinkahan hoitelevat 300 suomalaista noin vain majoitukseen...

Huolemme ei ollut aiheeton, sillä ensimmäiset saivat huoneensa luvatusti noin klo 12, mutta viimeiset matkaseurueesta vasta noin klo 17!! (Konttinen / Kaikkonen klo 14, aika ok... :) ).
Odotteluaika (5h) meni hotellin ala-aulassa tutustuen muuhun matkaseurueeseen, hotellin kauppoihin, alabaariin jne. Osa kävi lähi-Marketissakin, mutta Ukin kanssa katsoimme parhaaksi pysytellä hotellin tiloissa, Venäjällä kun oltiin... :)

Matkatavarat olivat hotellin alakerroksessa "säilytyksessä", onneksi säilyivät kaikilla matkalaisilla...(ei nimittäin ollut kovin viimeisen päälle vartioitu!)

Ongelmana oli se, että ensimmäiset pelit Olympivski-hallilla

alkoivat jo klo 15, Suomi-Italia oli kaikkien onneksi vasta päivän viimeisenä pelinä klo 20.30.
Oli muuten aika iso halli. Tarkkaa kapasiteettia en tiedä, mutta lentopallon em-kisoille oli lohkaistu hallista n. yksi kolmasosa ja sinne mahtui jo 15000 ihmistä otteluja seuraamaan!! Hallin ympäri käveleminen vei aikaa noin 10 minuuttia!!

Hotellihuone oli 7. kerroksessa ja kohtuullisen tilava, oikein hyvä. Veimme matkatavarat huoneeseen, kävimme hotellin ravintolassa lounaalla (oli nimittäin ruoassa valinnanvaraa!) ja lähdimme puoli neljän maissa (bussiaikatauluja oli onneksi muutettu) linja-autolla kohti pelipaikkaa, Olympivski-hallia. Hallilla oli jo pelit menossa, ensimmäisenä Bulgaria-Kroatia. Kroatian pojat olivat napanneet 2 ensimmäistä erää ja siitä sisuuntuneena Bulgaria otti 3 viimeistä! Se siitä. Tauolla ajettelimme napata yhdet oluet, mutta hämmästykseksemme tarjoilupisteitä ei näkynytkään missään...kummallista, vrt. Sammon kotipelit :)

No, apu oli lähellä sillä hallin toisella seinustalla oli ravitsemusliike jonka palveluja tulimme tarvitsemaan seuraavien päivien aikanakin... :)

Seuraavana pelinä oli Venäjä-Belgia ja oli hivenen outo tunne ennen peliä Venäjän kansallislaulun soidessa (ja venäläisten hoilatessa!)...vasta silloin siinä seisoessaan (istuakaan ei uskaltanut...) alkoi tajuaamaan että tässä ollaan oikeasti pois Koto-Suomesta keskellä Moskovaa lentopalloareenan katsomossa! Ei se huono tunne ollut... :)

Venäjä hoiti Belgian puhtaasti 3-0 (ei yllätys!) ja Venäjän hakkuri Semen Poltavski nöytti suuruutensa jo tässä pelissä. Miehen syöttö tulee yhtä kovaa kuin keskimääräinen kolmen metrin hyökkäys SM-liigassa!

Seuraavaksi oli edessä illan kohokohta Suomi-Italia! Italia vei kaksi ensimmäistä erää vaikka kannustus oli jo siinä vaiheessa hurjaa! Tunnelma oli katossa, itse asiassa parempi kuin koskaan paikoissa joissa mukana olen ollut kannustamassa! Suomen viedessä kaksi seuraavaa erää oli fiilis jo sanoinkuvaamaton eikä takapuoli enää paljon penkissä pysynyt...kellään!! Kannustettiin aivan raivona ja televisiostakin sen varmaan ainakin jollain tavalla huomasi! Viimeinen erä oli enemmän kuin tiukkaa, mutta kääntyi kuitenkin tällä kertaa (vielä...) Italian hyväksi!

Sammelvuo oli koko ottelun aika vaisu, mutta epäilimme miehen olevan vain jumissa Kuortaneen kovan harjoitusleirin ansiosta, ikä kun ei tule kellekään yksin :) . Taisimme olla oikeassa sillä Köpi paransi peliään turnauksen edetessä roimasti!

Ottelun päätyttyä joukkue kävi nöyrästi kiittämässä faniporukkaa, vaikka tappion karvas kalkki varmasti maistui suussa...

Takaisin hotellille menimme Perälän Timon seurueen kanssa metrolla ja tuli nähtyä ainakin 9 metroasemaa, vaikka kolmella piti selvitä... :) Sen verran haettiin oikeaa suuntaa porukalla! :)

Hotellille päästyämme pistäydyimme huoneessamme ja päätimme vielä käydä yhdellä alabaarissa. Siellä oli paljon faniporukkaa ja lisäksi jonkin verran italialaisia, tuli mm. juteltua 10 minuuttia erään Italian pelaajan (olikohan numero 7?) illan pelistä ja kehui mm. kovasti Suomen passaria Mikko Eskoa...

Törmäsimme hotellin hisseillä myös Italian joukkueen johtajaan joka kommentoi (Suomen paidat päällämme nähtyään), BRAVO!! Ukin kommentti minulle tuohon lausahdukseen pettymyksen hetkellä ei ole painokelpoinen...sen verran kuitenkin potutti! :)

Kauaa ei aulatiloissa viihdytty sillä törmäsimme siellä Viitasen Teroon (Suomen joukkueenjohtaja) ja kävimme kolmestaan (Ukki, Tero, minä) lähibaarissa yhdellä pitkän päivän päätteeksi. Siinäkin tuli jonkin verran Suomen peliä analysoitua ja joukkueen terveys- ja muusta tilasta kuultua...ihan kiva päätös päivälle.

Seuraavana aamuna klo 9-13 oli ohjelmassa Moskovan kiertoajelu nähtävyyksineen. Unten maille siis.

3. päivä (perjantai 7.9.2007)

Näkymä henkilökohtaisesta faninurkkauksesta hotellihuoneestamme.

Aamulla herätys klo 7.30, aamupalalle, jonne joukkueetkin näyttivät suuntaavan (maajoukkueet yöpyivät samassa hotellissa). Aamupala oli sekin varsin runsas ja sillä kun hyvin tankkasi niin jaksoi hyvin koko päivän. Kiertoajelun piti siis alkaa klo 9.00 kolmen bussin voimin, mutta venäläiseen tyyliin matkaan päästiin vasta klo 9.45! Kiertoajelu oli ihan antoisa siinä mielessä, että näki vähän muutakin kuin Moskovan harmaan keskustan. Kävimme mm. punaisella torilla, jossa valmisteltiin Moskovan kaupungin 2xx-vuotisjuhlaa. Lisäksi näimme monia kaupungin sadoista tapuleista ja sipulikirkoista. Kävimme myös näköalapaikalla. Punaisella torilla tuli vähän orpo olo kun oli sovittu puolen tunnin pysähdys ja sen jälkeen tapaaminen paikassa johon linja-auto meidät jätti. No, minulta ei kulunut kuin 15 minuuttia torin "ihailemiseen" ja palasin jo linja-autolle. Ainut ongelma oli, kun paikalla oli 15 muuta linjuria muttei juuri meidän... :(

Siinäpä sitten hetken mietin missä oon, mitä teen jne...no, ratkaisuna hyppäsin lentopalloliiton toiseen autoon joka ajeli samaa kiertoajelureittiä...ja kuinkas ollakaan, juuri kun linja-auto jossa nyt istuin, lähti kohti seuraava nähtävyyttä, alkuperäinen linjurimme kurvasi punaisen torin parkkipaikalle, 15 minuuttia myöhässä! Se ei minuun enää vaikuttanut, mutta voihan Venäjä!!

Kiertoajelulta palasimme hotellille noin 13.30, kävimme lähikaupassa ostamassa shampanjapullon (3,50€!!) juhlistaaksemme Suomen mahdollista voittoa Kroatiasta ja lähdimme metrolla kohti pelipaikkaa. Nyt pysäkitkin sattuivat kohdalleen! :) On muuten pikkaisen isommat rullaporttaat metroon laskeuduttaessa kuin Kuopion Anttilassa! Portailla oli pituutta arviolta noin 200 metriä ja aikaakin niissä meni suuntaansa useampi minuutti! Ja voi sitä väkimäärää...

Tuossa ollaan hallin edustalla ennen Kroatia-peliä.

Kroatia pelissä kannustus, tunnelma ja yhteishenki oli edelleen loistavalla tasolla! Kaikki kannustivat koko sydämestään Suomen poikia ja lopputuloksenahan olikin 3-1 voitto!! Hasa!!



Ottelun jälkeen lähdimme bussilla kohti hotellia ja juhlistamaan Suomen voittoa! Hotelliin päästyämme Ukille iski migreenikohtausta (ihan oikeasti) ja minä lähdin metsästämään särkytabletteja jotta olo saadaan kohenemaan. Otimme kuitenkin lasilliset shampanjaa voiton kunniaksi! Koko joukkue pelasi erinomaisesti ja kiitokset kannattajillekin tulivat perinteiseen tyyliin pelin jälkeen! Kyllä Mikko Esko, Olli Kunnari ja Mikko Oivanen olivat kuitenkin turnauksessa Suomen parhaat! Vaikkakin koko joukkue ansaitsee (tässäkin välissä) kiitokset!

Särkylääkkeitä löytyi muulta faniporukalta ja toimitin ne Ukille hotellihuoneeseen. Ukki jäi lepäilemään ja sovitiin että käyn alhaalla muun faniporukan luona ja palaan kohta tiedustelmaan jaksaako Ukki liittyä seuraan. Migreeni vei voiton (joskin Ukki oli kiitollinen särkylääkkeistä...) ja palasin muiden suomalaisten seuraan kertaamaan päivän pelien tapahtumia. Suomen joukkuekin piipahti hotellin aulassa. Seurueessa jossa iltaa vietin oli mm. Vammalan oma liigapoika Hannu Hautamäki, en nyt ole hirveästi ikinä arvostanut, mutta mukavahan tuo oli lentopallostakin jutella...saas nähdä miten käy kun Hannu tulee Sampoa vastaan pelailemaan... :)

Muutenkin oli hienoa kun Suomen joukkue jaksoi aina pelien jälkeen tulla 0,5-1 tunniksi hotellin oleskelutiloihin juttelemaan faniporukan kanssa!

Nukkumaan menin noin 2.30 eli nyt ollaan jo lauantain puolella... :)

4. päivä (lauantai 8.9.2007)

Lauantaina taas herätys noin klo 7.30 ja runsaalle aamupalalle. Olin saanut ostetuksi suurimman osan tuliaisista jo perjantain kiertoajelulla joten enää oli jäljellä tuliainen rakasta vaimoa varten (oli muuten jo kova ikävä vaimoa ja Juliaa...), toivomuksena oli ollut venäläinen huivi ja hintavertailun perusteella yksi hotellin putiikeista edusti parasta hinta-laatusuhdetta. Sieltä siis huivi kainaloon ja matkalaukkuun muiden tuliaisten joukkoon!

Suomen viimeinen alkulohkon peli oli jo klo 15.00, mutta huoneet piti luovuttaa klo 12.00. Huoneet luovutettiin (laukku kävi pakatessa vähän ahtaaksi...) ja matkatavarat vietiin taas turvalliseen säilytykseen hotellin alakertaan. Passitkin saatiin hotellin hallusta itsellemme, vihdoinkin...kuinkahan monta väärennöstä lienee tehneet...? :)

Syötiin Ukin kanssa "pancake witj meat" hotellin viereisessä ravintolassa ja melkein hukattiin minun kamera...kiitos vaan englantilaisille rouville jotka pitivät suomalaisturistien puolta! :)

Sitten taas bussilla pelipaikalle ja faniporukkassa oli edelleen roimasti virtaa Bulgarian kaatoon! Uskoinko Suomen voittoon itsekään edellispäivien pelien perusteella, en tiedä...

Ennen peliä kävimme neuvoa-antavilla ja tunnelma pelin alkaessa oli jälleen mahtava! Ja niinhän siinä sitten kävi että Suomi kaatoi aiemmin tänä vuonna kahdesti Brasilian kaataneen Bulgarin 3-0! USKOMATONTA!!! HIENOA SUOMI!

Suomi oli siis voittanut alkulohkossa kaksi kovaa maata ja hävinnyt niukasti (2-3) hallitsevalle euroopan mestari Italialle! Matka olisi muutenkin ollut mahtava, mutta nämä tulokset kruunasivat kaiken! Pelin jälkeen kaikki halailivat toisiaan vielä pitkään, joukkue kiitti fanejaan ikimuistoisella tavalla ja kaikki olivat kuin yhtä suurta perhettä!! Hieno tunne!

Jonkin ajan päästä pelin jälkeen palasimme hotellille, noudimme matkatavaramme ja jatkoimme illan suussa hotellin ja joukkueen hyvästeltyämme kohti Moskovan iltaa/yötä ja rautatieasemaa.

Juna kohti Suomea lähti noin klo 20.30 jättäen Moskovan valot taaksemme.

Junassa oli miehitys loosheissa sama ja jotkut jaksoivat vieläkin juhlistaa menestystä oikein kunnolla. Meidän osastomme laittoi reissun väsyttämät kroppansa lepäämään noin klo 24. Hyvää yötä!

5. päivä (sunnuntai 9.9.2007)

Heräilimme junassa aamukahville (tarjoiltiin suoraan loosheihin...) noin klo 6.00 ja Suomen puolelle saavuttuamme soittelin ensimmäisen kerran kotiin. Pelkkien tekstiviestien varassa olleena ja muutenkin tuntui enemmän kuin hyvältä kuulla vaimon ja tyttären ääni! 12 tuntia junassa matkanneena muutaman tunnin matka Kouvolasta Suonenjoelle ei tuntunut enää missään. Kouvolaan saavuimme aikataulun mukaisesti. Hyvästelimme Ukin ja hypppäsimme Taskisten Hondaan ja suuntasimme kohti Suonenjokea.

Suonenjoella olimme noin klo 14 ja vaimo tuli minua hakemaan. Jälleennäkeminen oli ihana ja ihanaa oli myös päästä kotiin, Suomeen!!

P.S. Petteri ja Tiina, nähdään Eppujen konsertissa!

Loppuyhteenveto:

Joukkue esitti parastaan ja pelasi yli ennakko-odotusten, se on bonusta!

Vaikkei mitalia tullutkaan niin 4. sijallaan joukkue lunasti paikan vuoden 2009 lentopallon em-kisoihin Turkkiin! Mitali olisi tietysti ollut konkreettinen merkki menestyksestä, mutta kyllä 4. sija on osattava jokaisen suhteuttaa Suomen aikaisempaan menstykseen lajissa jota harrastetaan ympäri eurooppaa / maailmaa...

Faniporukka oli hyvä sekoitus kokemusta ja nuoruutta eikä "ylilyöntejä" faniporukan käytöksen osalta osunut ainakaan minun silmieni alle. Itsekin selvisin puhtain paperein... :)

(Vai mitä Ukki? :) )

Matkajärjestelytkin sujuivat lähes kympin arvoisesti.

Matka oli aivan loistava ja lähtisin milloin vaan uudelleen vastaavalle reissulle!

Mitä reissusta sitten jäi käteen?

Himppu rahaa (budjetti oli noin 240€ käyttörahaa, riitti!),tuliaiset (no ei nekään käteen jääneet... :) ), shampanjapullo ja 2 pulloa Stolichnaya-vodkaa, suomen lippu ja pari turnaus t-paitaa...

Ja vakavasti puhuen paljon unohtumattomia hetkiä muun faniporukan kanssa, yhteenkuuluvuuden tunne niin fanien kuin joukkueenkin kanssa, uusia maisemia, uusi maa, jonne tuskin olisi tullut matkustettua ilman näin hyvää syytä, ystävyys Ukin kanssa, uudet tuttavuudet Suonenjoelta, arvostus, kaipaus ja rakkaus omaa perhettä kohtaan kuin myös omaa isänmaata! Kyllä Suomi on kaikin puolin hyvä maa elää!!

Kiitos vielä kerran kaikille (kotiväki, vanhemmat... :) ) jotka tekivät tämän unohtumattoman matkan / elämyksen mahdolliseksi!! Kiitos myös kaikille faniporukassa, matkanjärjestäjälle (Sami Mattila), suonenjokilaisille sekä erityisesti Ukille!!

KIIIIITOOOOS!!!